Hiljaisuus iski

Ja pahoittelut siitä! Ei ollut tarkoitus hiljentyä näin "pitkäksi" aikaa. 

Meillä on kaikki hyvin, minulla ei (aivan vielä). Oon joutunu valitettavasti viettämään yllättäen aikaa sairaalassa. Sain Jenkin järkytettyä sydänjuuriaan myöten kun hän ei minuun saanut yhteyttä. Vasta siinä vaiheessa kun Jenkki alkoi heille soittamaan, minun läheiset muisti että ovat unohtaneet Jenkille ilmottamisen kokonaan. Mutta koska sairaskertomukset ei tänne kuulu niin siirrytään ilosempiin asioihin! Kuolemaisillani en todellakaan ole, toipilaana vaan :)

Meillä siis kaikki hyvin, arki on taas kännykällä ja koneella roikkumista. Sormet, varpaat ja nenät ristissä odotetaan sitä että Jenkki sais yllätyskomennuksen vaikka tuohon meidän naapurimaahan, sinne mullakin olis mahikset mennä Jenkkiä tapaamaan lyhyelläkin varoitusajalla. Toivossa on hyvä elää! Ja minun sairaalassa hengaamisen myötä Jenkki on suunnitellut jollakin keinolla tänne tulemista. Tietty kannatan hommaa, mutta työpaikan menettämisen arvoinen idea se ei kumminkaan ole :D 

Mitäs sitä vielä kertoisi... Tässä vaiheessa kun kirjottamaan alkaa niin johan pää tyhjenee! Joskus tuli ehdotusta siitä että voisinko kirjottaa siitä mitä Jenkin kanssa tehtiin silloin kun hän täällä joulunaikaan oli. Ja tottahan toki voin, kunhan vaan muistan! Hoen taas tätä samaa, mutta siis kun en ole mikään"bloggaajaluonne" niin enemmän kun mielellään otan vastaan kirjotusehdotuksia! 

Ihana nähä että noin moni on tänäänki käyny täällä kurkkaamassa vaikka olenki epäkohteliaasti pitäny hiljaiseloa!