Juhannusmoikkaus!

Halusin tulla pikasesti tänne kurkkaamaan ja teitä moikkaamaan. Ja tietty toivottamaan kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannusta! 

Itse vietän juhannusaaton töissä - onneksi kuitenkin aamuvuoro - ja iltapäivästä ajelen pohjosempaan kohti suvun mökkiä. Tiedossa on siis mitä luultavimmin kylmää ilmaa ja sääskiä - perinteinen juhannus siis! En malta odottaa että pääsen maistelemaan juhannusjuustoa, en tiedä onko se perinteistä juhannusruokaa ihan ympäri Suomen vaiko vaan tietyillä alueilla. Joka tapauksessa, se on yksi minun suurista herkuista jota pääsee harmillisen harvon syömään. Ja harmitti kovasti ettei Jenkin vierailu osunut tälle ajalle, jää juhannusjuustot hällä välistä.

Hirmuisesti kirjoteltavaa ei TAASKAAN ole, samaa "tylsää" arkeani elän. Ja kirjoittelen Jenkin kanssa pitkin päivää. Kumpikin on kieltämättä siihen hommaan kyllästynyt, ärsyttävää olla riippuvainen puhelimesta. Voisi jopa sanoa että kriisiä pukkaa, onneksi semmoista pientä vaan :)

Niin ja jos jollain tulee kirjotusehdotuksia mieleen, niin kertokaa toki! Helpompi aina kirjoittaa kun on aihe valmiina. Ja eiköhän sitä asiaa myöhemmin tälle kesää viimeistään tule kunhan päästään Jenkin kanssa taas samalle mantereelle.

Uudelleen vielä: Ihanaa juhannusta kaikille! Ihana että jaksatte lukea blogia♥

Nöyränä...

Suorastaan nolottaa tulla kirjottelemaan näin pitkän tauon jälkeen taas! Varsinkin kun juuri edellisessä postauksessa menin lupailemaan kirjoituksia... Noh, mitä tästä opimme, minä en IKINÄ saa lupailla mitään tähän blogiin liittyvää. Kovasti kyllä haluaisin juuri nyt luvata kirjoittavani, jospa vaan varovaisesti vihjaan että minulla olis AIKOMUS kirjoittaa jotakin EHKÄ lähiaikoina. Niin paljon kaikkea on tapahtunut etten tiedä mistä aloittaa!

Hiljaisuus johtuu siitä että onnistuin kadottamaan elintärkeän salasanalappuseni. Ja täytyy myöntää että kovin hanakasti en tämän paikan salasanaa jaksanut metsästääkkään... Pientä kyllästymistä oli ilmassa. Tai kyllästymistä ei taida olla oikea sana, puutumista kenties?

No nyt kuitenkin tilanne setvittynä ja salasanat paremmassa tallessa. Ihanasti oli jotkut jaksaneet kommentoidakin. Ja teille kommentoineille vielä erityisanteeksipyyntö! Vastaaminen nyt hiukka nimittäin viivästyi...
Ja sydämestä kirpas kun huomasin että yhäkin täällä käy päivittäin montakymmentä ihmistä kattomassa, vaikken ole mitään edes kirjoittanu. Ootte ihania!

Joku siellä jo kyseli että onko minulla aikomuksena jatkaa blogia. Vastauksena siihen ehdottoman epävarma KYLLÄ. Kovasti haluaisin kirjoitella teille useamminkin, meidän arki erillään ei vaan nyt niin hurjan jänskää ole. Saatika se arki yhdessäkään :D Kivempi kertoa vaan niistä ns isommista asioista.

Ja meidän arjesta puheenollen. Kesäsuunnitelmista joskus teille jo puhuinkin, no niinhän siinä kävi että suunnitelmat meni täysin roskikseen ja piti keksiä uudet tilalle. Kummankaan lomatilanne ei olekaan niin hyvä mitä luultiin. Mutta yhteistä aikaa saadaan vähän reilu kaksi viikkoa. Ja se aika vietetään (valitettavasti) Suomessa. Vien Jenkin ainakin mökille sääskien syötäväksi. Ja Suomen kesähän on oikeen kaunis, harrastetaan kotimaan matkailua. Tietty harmittaa kovasti että en vieläkään pääse Jenkkilään,mutta nyt eletään tän tilanteen kanssa. Sen syvemmin syihin kaivautumatta voin paljastaa että joudun suorittamaan jonkin verran opintoja kesällä aiemmasta onnettomuudesta johtuen. Joten kesääni ei jääkkään niin paljoa vapaa-aikaa. Helpompi Jenkin siis tulla tänne. 

Nyt iski tämmöinen hirmuinen kirjoitusvimma, mutta pakko laittaa yöunille että jaksaa huomenna aikaisen herätyksen. Haluan ehdottomasti kirjoittaa teille lisääkin kuulumisia koska kuitenkin meille on tapahtunut isojakin asioita. Minulla on Jenkkilän matka varattuna ja olenpa tässä välissä ehtinyt kertaalleen taas Jenkin (ja hänen lähisukua) tapaamaanki. Mutta niistä lisää myöhemmin!

Toivottavasti kaikki lukijat ei ole kokonaan kaikonneet. Oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää kaikille :) Syökää paljon jätskiä!

Täällä taas!

Tarkoituksena ei todellakaan ollut pitää näin kauan aikaa ns. hiljaiseloa, mutta nyt kävi näin. Pahoittelut!

Meillä on yhäkin kaikki hyvin. Ja myös minulla alkaa olemaan kaikki hyvin. Tää alkuvuosi on ollu yhtäaikaa elämän rankinta ja ihaninta aikaa, aikamoista myllerrystä siis! Aiemmin jo puhuin siitä että fyysisesti mulla ei ole ollut kaikki hyvin, mutta nyt siis sekin puoli helpottaa. Tämän toipilaana olon myötä valmistuminen saattaa hieman siirtyä, mutta se on loppujen lopuksi aika pieni asia. 

En oikein osaa tähän nyt kuulumisia kirjoitella, meille on toisaalta tapahtunu hurjasti ja taas toisaalta meille ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Isoin juttu tän blogin kannalta on se, että nyt on tavattu Jenkin vanhemmat. Ihan karmaiseva kokemus vaikka siis kaikki meniki oikein hyvin :D Oon luonteeltani vaan semmonen jännittäjä välillä.

Kommentteihin oli tauon aikana ilmestyny muutamakin vinkuvonku-viesti joita en viitsinyt edes julkaista. Eipä mulla olisi niihin mitään kovin järkeviä vastauksia ollut. Edelleenki haluan PAINOTTAA sitä, että eikös jokaisella ole oikeus itse päättää että pitääkö tätä blogia aitona vai ei? Luonnollisesti jotku ihmiset ei tätä totena pidä, mutta ehkä sellaiset tyypit voi jättää blogin lukematta?

Tilastoista näkyy että täällä yhäki käy porukkaa päivittäin blogia kurkkimassa, toivottavasti siis jotakuta yhä tämä blogi kiinnostaa :) Kertokaa jos tulee mieleen aiheita josta kirjottaa :)

Ihanaa kevättä kaikille!♥

(Ihana sekametelisoppa oli kyllä tämä postaus :D Mutta eipä mulla sinänsä mitään järkevämpää kerrottavaa ollut, kunhan vaan moikkasin)

Ystävänpäivä

Ystävänpäivähän on Jenkkilässä aikamoinen show. Tai siellähän se ei ole sinänsä ees ystävänpäivä vaan enemmänkin "rakastavaisten" päivä. Puolisolle pitää ostaa järettömillä summilla lahjoja ja ravintovarauksia tiettyihin paikkoihin tehdään jo jopa vuosia etukäteen. Myöski on tärkeää että on treffit ystävänpäivänä - onhan se nyt kerrassaan noloa istua silloin kotosalla. Hullujen (/jenkkien) hommaa siis!

Jenkki oli hurjan pahoillaan siitä ettei voida olla yhdessä ystävänpäivänä. Hänen ÄITINSÄKIN oli asiaa taivastellu. Kuulemma ollu aika äkäsenä Jenkille kun Jenkki ei oo saanu töistä lomaa sen vertaa että olisi voinu tulla täällä käymään. Melkeen soitin Jenkin äidille ihan vaan sanoakseni että ystävänpäivä ei ole Suomessa niin iso juttu. No jospa ne äiti ja poika taas sopuun pääsisivät...

Mua ei asia kuitenkaan hurjasti jaksanu murehduttaa. Postissa sain ihanan paketin ja kortin - siinä oli enemmän ku tarpeeksi! 

Sitte kokonaan toiseen asiaan! Nyt näyttää todellaki vahvasti siltä että Jenkin vanhemmat tulee tänne lomalle. Tai siis ei just tänne, vaan lähemmäksi pääkaupunkiseutua. Ja just nyt olen siltä alueelta vielä aika kaukana mutta ehottomasti haluavat käyttää osan lomastaan siihen että matkustavat tänne asti. Ja tietty voi olla että olenkin sillon jo takasin omassa kotonani. Tai niin, oikeastaan olen varma etten ole kämpillä vielä silloin, en nimittäin halua viihdyttää Jenkin vanhempia yksikseen - saa minun vanhemmat olla tukena :D Kaikki vinkit poikaystävän vanhempien tapaamiseen liittyen kehiin nyt vaan!

Ystävänpäivätulppaaneja (-iskältä :D♥)

Ensimmäisiä

Tässä kun nyt meinaan tehdä kuolemaa - tylsyydestä johtuvaa sellaista - niin ajattelin keksiä asioita mistä kirjotella. Nyt listaan meidän Ensimmäisiä-hetkiä! 

ENSIMMÄINEN KESKUSTELU tapahtui siis Omeglessa vuonna 2009. Siellä yleensä alkuun aina kysyttiin keskustelukumppanilta ASL (age, sex, location) Mutta Jenkki oli keksiny "omaperäisen" alotuksen jossa hän halus vaan tietää minun nimen ja sitten arvata nuo kyseiset tiedot minusta ihan vaan sen nimen perusteella. Ja hänhän arvas kaikki oikein, minkä vuoksi hetken ajan luulin häntä hulluksi stalkkeriksi ja harkitsin jo Disconnect-napin painamista. Onneksi Jenkki sitten selitti että heidän koulussaan oli aikanaan ollut minun kanssa samanniminen vaihto-oppilas joten sen perusteella hän oli tiennyt tiedot, tai no siis ikä sattui menemään arvaamalla oikein.

Eka juttuhetki oli muutenkin oikeen kiva! Oon itse aina ollut aika hyvä englannissa (kirjoituspuolessa, ääneen puhumista onkin saanu treenata) joten oli kiva kirjotella jonkun kanssa joka osas kirjottaa hyvin englantia. Juteltiin siellä Omeglessa tuntikausia ja pelkäsin koko ajan että netti kaatuu, kone sammuu tms, mutta en silti kehdannu kysyä mitään sen kummempia yhteystietoja :D Onneksi Jenkki oli rohkeampi ja kysyi minun mese-osotetta. Ja mesessähän sitten jatkettiin juttua hyvinki ahkeraan!

ENSIMMÄINEN PUHELU tapahtu aika pitkän kirjottelun jälkeen. Jenkki oli pitkään jo kehunu minun englannintaitoja ja mää aina vaan vastasin että kyllähän minä kirjottaa osaan mutta en puhua. Ja Jenkki vaati todisteita. Alkuun kieltäydyin puheluista samantien, ihan vaan jo siitäki syystä että ne oli niin kalliita (sillon ei ollu mitään sovellus-puheluita) Yhtenä päivänä sitten vaan päätin että hyvä on, soitetaan sitten. Ja se puheluhan oli ihan kamala! Juteltiin yhteensä ehkä kaksi minuuttia säästä ja Jenkin näkemästä kolarista ja siinä se sitten oli, meidän ihan eka puhelu! Nykyään soitellaan yllättävän harvoin, helpompi pitkin päivää laittaa viestejä joihin toinen vastaa heti kun töiltään/uniltaan tms ehtii. Puheluihin täytyy käytännössä sopia aika, ainakin jos haluaa pidempään puhua. Tai no niin onhan nuo videopuhelutkin käytännössä puheluita - niitä harrastetaan enemmänkin. Mutta ihan puhelin korvalla puhumista harvemmin.

ENSIMMÄINEN VIDEOPUHELU stressas mua ihan älyttömästi! :D Juteltiin aamulla (minun aamulla, Jenkin yöllä) ja mun piti herätä hurjan aikasten meikkaamaan ja laittamaan hiuksia :D Ja tietysti meikki ja hiukset piti saada näyttämään siltä niinku oisin just heränny, silleen "Tältä mää aina herätessäni näytän"-tyyliin. Hauskaa se kumminki oli ja sen ekan kerran jälkeen puhuttiin videopuheluita pari-kolmeki kertaa viikossa.

ENSIMMÄINEN TAPAAMINEN tapahtu tietty siellä lentokentällä. Olin paikalla liian ajoissa joten ehdin oksennus kurkussa istua siellä jonkin aikaa. Mulla oli kovasti toiveissa se että näkisin Jenkin eka. Eli istusin jossaki vähän sivummalla ja sitten "yllättäsin" sen. No ei se aivan niin menny. Katselin just niitä saapuvia lentoja kun Jenkki yhtäkkiä ilmesty paikalle ja halas mua takaapäin. Passas se niinki!

ENSIMMÄINEN SUUDELMA tapahtu myöhemmin mun luona. Pussattiin kyllä heti kun nähtiin, mutta pusu ja suudelma on aivan eri asioita. Suutelemaan ehdittiin/kehdattiin alkaa vasta sitten hieman myöhemmin. En nyt tätä ala sen enempää avaamaan, menis lässytykseksi!

ENSIMMÄINEN RIITA odottaa vielä saapumistaan! Siis semmoinen OIKEA riita että ollaan OIKEASTI vihaisia. Toisillemme jatkuvasti naljaillaan ja kuittaillaan mutta se on meillä ihan vaan huumoria. Mielipide-eroja on tietysti ollut, mutta ei vielä mitään sen suurempaa.

Jos tulee mieleen lisää näitä "Ensimmäisiä" niin ehdotelkaa vaan, voisin niitä tähän lisäillä.

(On tainnut av-palstalla olla taas puhetta tästä blogista kun kävijämäärät pomppas yhtäkkiä kuudellasadalla ylöspäin :D Toivottavasti ei mitään kovin pahaa kumminkaan!)

Tällä hetkellä

Tällä hetkellä asustelen väliaikasesti vanhempieni luona toipilaana. Tässä on nyt ollut aikaa miettiä & suunnitella kaikenlaista - niin tulevaa kun mennyttäkin. Jenkin kanssa on ehditty jutella enemmän nyt kun minä pystyn valvomaan myöhään yöhön kun ei tarvitse murehtia aikasten heräämisestä vielä vähään aikaan. Unirytmihän on täysin pielessä, mutta se on tulevaisuuden minun ongelma!

Viikonloppuna Jenkillä oli tätinsä luona jonkin sortin sukukokous ja minäkin olin siellä osallisena, tutustuin tietokoneen ruudun välityksellä Jenkin lähisukuun! Muutamille heistä olin jo aiemminkin puhunu mutta suurin osa oli uusia tuttuja. Ja siis tätähän ei oltu millään tapaa etukäteen suunniteltu, Jenkin sukulaiset kyllä tiesivät minusta jo aiemminkin ja nyt he huomasivat tilaisuutensa tulleen kun Jenkki puhui minulle siellä puhelimessa. Ensin he vuoronperään kävivät muutaman sanan vaihtamassa ja siitä sitten edettiin jatkoille tietokoneen luo. Rennosti siinä yritin sitten yökkärit päällä ja tukka pystyssä puhua videopuhelussa englantia. Mutta hyvin se meni! Ja oli kyllä hauska nähdä Jenkin sukulaisia "reaaliajassa". 

Mutta sitten tapaamisuutisiin! Ei, nyt ei olekaan kyse minun ja Jenkin tapaamisesta, vaan minun ja Jenkin vanhempien. Tämä on vasta ajatuksena Jenkin vanhempien päässä joten saa nyt nähdä. Heillä on siis jo monen vuoden ajan ollut tarkotuksena käydä moikkaamassa tätä heidän entistä vaihto-oppilasta ja hänen perhettä. Ilmeisesti Jenkin vanhemmat ei ole kumminkaan kovin usein yhtä aikaa lomalla joten tilaisuuksia on ollu aika vähän. Nyt kumminkin heillä olis tässä alkukeväästä tulossa yhteinen lomaviikko ja he nyt harkittee lentojen varaamista Suomeen. Ja luonnollisesti heitä kiinnostais tavata minutki. Hurjan mielellään tapaisin tietysti Jenkin vanhemmat MUTTA vielä mielummin tapaisin heidät sillon kun Jenkkiki on paikalla :D Ja Jenkillä ei ole minkäänlaista talvilomaa tulossa. Mutta niin, jos he tänne lennot oikeasti varaavat niin "pakkohan" minun on heidät tavata. Saa nyt nähdä! 

Viime viikon maratoonijuttelussa puhuttiin siitä kuinka kiva olis ens kesän aikana olla piiiiitkä pätkä yhdessä. Lomia sumplimalla saataisiin ehkä jopa kokonainen kuukausi yhteistä loma-aikaa. Pitäs vaan päättää maa missä ollaan! Minä haluaisin Yhdysvaltoihin, mutta kuten aiemminki oon sanonu niin sinnehän pääsy ei oo aina niin yksinkertaista. Ja Jenkki haluais viettää lomaansa jossain muualla kun kotonaan. Niinkun vaikka Suomessa. Mutta minulla taas ei niin kiinnostaisi olla täällä koko kuukautta. Jos olis tuhottomia määriä ekstarahaa niin mehän kierreltäisiin sen kuukauden ajan ympäri maailmaa! Ehtiihän tässä vielä kyllä säästää ja kierrellähän voi vähän pienemmälläkin budjetilla. Suunnitelmat täysin avoimia! Jos jollakin olis hyviä vinkkejä huokeista matkakohteista niin kertokaahan ihmeessä! Olisi kyllä kiva viettää "erilaista" kesää :) Tai niin, pakkohan se on Suomessa kesällä edes hetki olla, Jenkki on pakko viedä mökille sääskien syötäväksi ainakin kertaalleen ensi kesänki aikana.

Siinäpä pientä aivopörinää teille luettavaksi. Mää taidan mennä ottamaan vielä yhdet päikkärit ennen Jenkin töiden loppumista!

Jenkki Suomessa vol 2

Tätä postausta on jo monesti toivottu ja nyt VIHDOIN JA VIIMEIN saan sen kirjoiteltua. Rankkaa tämä sairaslomalla olo, tänäänkin olen ottanut kolmet päikkärit :D Mutta mikäs siinä kun päikkärit oloa parantaa, pikkuhiljaa kohti parempaa mennään!

Eli siis nyt juttua Jenkin tokasta Suomi-visiitistä. Jenkki tuli Suomeen siis pari päivää joulun jälkeen, raukka joutu tekemään kolme välilaskua joten matkustusaika oli pitkä ku nälkävuosi. Ja jet lagia ei varmaankaan parantanu se että vietettiin ekat pari päivää minun vanhempien ja sukulaisten luona... Hyvin Jenkki kuitenkin siitä selvis! Käytiin luistelemassa, hiihtämässä ja kyläilemässä ja tietty syötiin hyvin. Kaikkia perus joulun välipäivien hommia! 

Suomalaiset jouluruoat oli kovasti Jenkin mieleen, erityisesti italian- ja perunasalaatti. En vaan tiedä onko noiden salaattien jouluna syöminen kovin yleinen tapa Suomessa, mutta ainakin meidän perheessä se on. Kinkkua Jenkki rakasti, piti minun luona käydä vielä ostamassa uusi pieni kinkku meille. Pääsinpä ekaa kertaa elämässäni paistamaan kinkun, yllättävän hyvä siitä tuli! Ja minun mummon tekemää sinappia Jenkki olis syöny vaikka lusikalla. Tähän mennessä oikeastaan kaikki Suomi-ruoat on uponneet Jenkkiin, mikä on ollu mulle kyllä pienoinen pettymys. Tai ainakin olisin oottanut enemmän taivastelua meidän "oudoista" ruoista :D

Parin päivän sukulaisissa olon jälkeen mentiin minun luokse olemaan ihan kahdestaan. Käytiin kävelyillä ja olla öllöteltiin vaan. Katsottiin jättikasa leffoja ja kerättiin vähän joulukiloja. Just parasta! 

Vuodenvaihde juhlistettiin Oulussa (kuvien perusteella paikka jo tunnistettiin joten samapa tuo on tähänkin se laittaa) Minun ystävien luona oltiin isolla porukalla. Jenkki sai hyvät naurut siitä kuinka "suomalaisesti" me vuotta vaihdettiin. Oli tosi hauska ilta ja yö, Jenkin kanssa käveleskeltiin parisen tuntia keskellä yötä ihan vaan ympäri Oulua katselemassa paikkoja. Oon aina tykänny hurjasti Oulusta, siispä oli kiva sitä Jenkillekin vähän tarkemmin esitellä. 

Vuoden 2015 eka aamu alko pitkään nukkumisella ja sitten lähdettiin taas pikkuhiljaa minun kämpille, Jenkki käväs matkan varrella sitä heidän perheen entistä vaihto-oppilasta moikkaamassa. Viimesten yhteisten päivien aikana ei mitään elokuvareissua kummempia tehty. Vieraita kävi muutamia vielä moikkaamassa Jenkkiä, mukaanlukien minun vanhemmat jotka on hiukkasen ihastuneita Jenkkiin :D Jenkin kotiinlähtö oli tietty aivan kamala. Masensi jo valmiiksi ajatus siitä että joudutaan taas kommunikoimaan täysin elektroniikan välityksellä. Kaikkea sitä onki toisen puolesta valmis tekemään :D

Mää en nyt tiedä onko tämä postaus sitä toivoneille aivan täydellinen pettymys? Kun me ei tosiaankaan mitän hirvittävän jännää tehty. Vaikka jännältä se kaikki kyllä tuntu :D

Nyt kun tähän koneelle oon asettunu niin kirjottelen heti perään tän hetkiset kuulumiset vielä jos jollaki ne kiinnostaa :)

Hiljaisuus iski

Ja pahoittelut siitä! Ei ollut tarkoitus hiljentyä näin "pitkäksi" aikaa. 

Meillä on kaikki hyvin, minulla ei (aivan vielä). Oon joutunu valitettavasti viettämään yllättäen aikaa sairaalassa. Sain Jenkin järkytettyä sydänjuuriaan myöten kun hän ei minuun saanut yhteyttä. Vasta siinä vaiheessa kun Jenkki alkoi heille soittamaan, minun läheiset muisti että ovat unohtaneet Jenkille ilmottamisen kokonaan. Mutta koska sairaskertomukset ei tänne kuulu niin siirrytään ilosempiin asioihin! Kuolemaisillani en todellakaan ole, toipilaana vaan :)

Meillä siis kaikki hyvin, arki on taas kännykällä ja koneella roikkumista. Sormet, varpaat ja nenät ristissä odotetaan sitä että Jenkki sais yllätyskomennuksen vaikka tuohon meidän naapurimaahan, sinne mullakin olis mahikset mennä Jenkkiä tapaamaan lyhyelläkin varoitusajalla. Toivossa on hyvä elää! Ja minun sairaalassa hengaamisen myötä Jenkki on suunnitellut jollakin keinolla tänne tulemista. Tietty kannatan hommaa, mutta työpaikan menettämisen arvoinen idea se ei kumminkaan ole :D 

Mitäs sitä vielä kertoisi... Tässä vaiheessa kun kirjottamaan alkaa niin johan pää tyhjenee! Joskus tuli ehdotusta siitä että voisinko kirjottaa siitä mitä Jenkin kanssa tehtiin silloin kun hän täällä joulunaikaan oli. Ja tottahan toki voin, kunhan vaan muistan! Hoen taas tätä samaa, mutta siis kun en ole mikään"bloggaajaluonne" niin enemmän kun mielellään otan vastaan kirjotusehdotuksia! 

Ihana nähä että noin moni on tänäänki käyny täällä kurkkaamassa vaikka olenki epäkohteliaasti pitäny hiljaiseloa! 

Mitäs sitten?

Arki koitti taas. Tai no jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta jaksan/viitsin/haluan asiasta kirjottaa. Hyvästit oli tietysti taas vaikeat. Ja vähän masentavissa ja toivottomissa fiiliksissä erottiin. 

Erääseen kommenttiin tästä jo kirjotinkin mutta siis minun aikataulut ei anna senttiään tälle kevättä periksi. Mulla on mahikset ainoastaan viikonloppureissuhin, mutta niiden aikanahan ei Jenkkeihin ja takas keretä. Ja myöskin Jenkin työkuviot on tiiviit. Ainoa toivo on siis se, että Jenkki saa työmatkaa Eurooppaan. Niistä ei valitettavasti vaan nykyään kovin paljo etukäteen tiedä mitään, joten vaikka Jenkki Eurooppaan saapuiski niin minä en välttämättä onnistu sinne lentoja saamaan. Vähän tympeä tilanne. Mutta mehän mennään sen mukana!  

Ja blogi varmaan muuttuu (tai liekö on aina ollukki) tylsäksi kun eipä tässä hurjasti kirjotusaiheita ole. Mutta ihana nähä että silti monet ihmiset käy täällä kurkkimassa! Ja mielellään kirjottelen heti jos/kun kirjoteltavaa tulee. :)

Taantumaa pukkaa

Meidän suhteessa on meneillään taantuma. Mutta ei mikään huono taantuma vaan oikeastaan ihan hyvä sellainen. Jenkin ekan vierailun aikana mulla oli tietynlainen ahdistus päällä. En siitä kenellekään puhunut enkä sitä edes itselleni tainnu kunnolla myöntää... Mutta oli hetkiä jolloin sen vierailun aikana minulla ahisti ihan hirveästi.  

"Eilen käytiin vaan kaupassa ja kävelyllä, tänään pitää keksiä jotakin erityistä!"

"Olikohan tuo paikka sen mielestä tylsä, kumminkin kaikki on rapakon toisella puolella 10 kertaa kiinnostavampaa"

Oli vaan sellainen fiilis että pitäisi tehdä koko ajan jotakin JÄNSKÄÄ! Vaikka Jenkki painotti että ei tarvi. Vaikka minä itsekin itselleni sanoin että ei tarvi. Vaikka minä muillekin vakuutin että ei meidän tarvi. Siltikin se tunne oli takaraivossa. 

Eka visiitillä Jenkki kävi melkein joka päivä lenkillä. Hän on niin tehny viimeset 15 vuotta joten kumpikaan ei nähny syytä miksei hän tekis niin vierailunki aikana. Minä en voinu silloin seuraksi liittyä vaivan vuoksi. Alkuperäsen keskustelun (av-palsta) ei-niin-ystävälliset kommentoijat totes että eihän se juoksemaan menis jos se oikeasti minusta tykkäis. Ja että kyllä pitäisi viettää 24/7 yhdessä nyt kun kerrankin ollaan samassa maassa. Muka naureskelin kommenteille, mutta takaraivossa olin hiukkasen samaa mieltä. Pelkäsin että olin jo siinä vaiheessa tylsä.

Muistan yhden kunnon low pointin kun makasin yöllä hereillä ja mietin vaan että miten ihmeessä jaksan tulevaisuudessa pitää itseni ja Suomen (:D) kiinnostavana, niin että Jenkki haluaa tulla toistekin.

Mutta nyt, tän meidän taantuman ja pienoisen toisiimme tottumisen johdosta ei tarvi nuista enää murehtia. Rakastetaan, mutta samalla ymmärretään että toisesta voi irtautua hetkeksi...myös jopa tämmösessä meidän tilanteessa. Hyvänä esimerkkinä tämä päivä. Jenkki jäi matkan varrelle tapaamaan vanhaa vaihto-oppilasta, minä tulin kotiin. Jenkki tulee myöhemmin illalla tänne ja sitten vietetään loppuviikko ihan kahdestaan. Ehdinpä rauhassa kaivaa nenää (ja mitäs muita näitä juttuja olikaan joita ei miehen seurassa "sais" tehdä) ja Jenkki saa vaihtaa kunnolla kuulumiset.

Rakastan enemmän kun koskaan ennen ja alkuhuuma on vielä luonnollisesti meneillään. Mutta oon hyvin ilonen siitä että alkuhuuma ja paine alkaa hellittämään. Melkein kaipaan jo sitä kuuluisaa perinteistä "perusarkea" joka meillä on vielä aika kaukana. Mutta nyt just hyvä olla näin!

2015!

Menin edellisen kirjotuksen kommenteissa eräälle lupaamaan että otan kuvia meidän uuden vuoden vietosta. Ja otinhan minä! Kokonaiset 10 kuvaa muistin ottaa :D Joista suurin osa oli niin sumuisia ettei niistä mitään selvää saa. Sen siitä saa kun kuvaa kamerakännykällä, sormet jäässä ja pieni hiprakka päällä. Noh, tässä kuitenkin pari (hyvin, hyvin säälittävää) kuvaa. Kasvoja ei tietty näy. 

                                      

Jenkin uusi vuosi vaihtui meille suomalaisille naureskellessa. Oli kuulemma hillittömän hauska katsella tätä suomalaisten juhlintatapaa :D Hieman ennen keskiyötä siirryttiin pihalle raketteja ihailemaan. Oltiin siinä vaiheessa kerrostaloalueella jonne oli kerääntyny aika paljon ihmisryhmiä. Nää ryhmät ei luonnollisestikaan kerääntyneet yhteen vaan kaikki oli omissa porukoissaan turvallisen välimatkan päässä toisistaan. Jenkki tottunut kuulemma vähän erilaiseen (ihan ymmärrettävää kun Jenkki on usein ollut vuoden vaihteessa New Yorkissa "Pallon" pudotusta katsomassa)

Kirjottelen tälle päivää vielä pari juttua tähän perään, katsotaan julkasenko kaikki kerrallaan vaiko pistänkö varastoon oottamaan kirjotuspulaa. On nyt aikaa kirjotella ku oon yksin hyljättynä tän illan ajan :D Ja kerranki on ideoita päässä!

Hei mutta ihan mahtavaa uutta vuotta TEILLE kaikille! ♥♥♥

(Ja ai nii, on tainnut av-palstalla olla tästä blogista keskustelua tms. kun on viime päivinä kävijämäärät pompanneet sen verran. En oo kuitenkaan uskaltanu käydä siellä katsomassa :D Toivottavasti ei mitään kamalaa tekstiä.)

///Ja vielä yksi juttu! Jouduin tekemään tämän puhelimella nuiden kuvien vuoksi joten en tiedä yhtään miltä tulos näyttää. Voipi olla kuvat ja teksti ihan sekasi, antakaa anteeksi!