Rakkauspöpöjä ilmassa

Juuri nyt nämä pöpöt ilmenee hirmusella kurkkukivulla ja kuumeella. Tai sitten meneillään on jotain vierotusoireita, käsien tärinä passais niihin :D No kiitos kuitenkin antibiooteille ja särkylääkkeille, olo on jo yllättävän hyvä vaikka eilen tein (omasta mielestäni) kuolemaa. Saapas nähdä sairastuuko Jenkkikin, angiina kun on aika helposti tarttuva.

Eilisen märisin sängynpohjalla huonoa oloa ja ikävää, tänään tulikin parempi mieli kun meidän näkeminen varmistui! Ens kuukauden puolella siis tavataan Englannissa. Muutenkin se on maana aivan mun lempparipaikka + nyt vielä Jenkki on siellä seurana! Lentoliputkin löyty yllättävän halvalla ja kaikki palaset muutenkin loksahteli pelottavan hyvin paikoilleen. Lievästi asennevammaisena ihmisenä tietty ajattelen että kyllä jokin vielä menee pieleen mutta jospa kaikki onnistuiskin hyvin :) 

Ja asiasta toiseen! Onpas ollut kerrassaan vaikea tottua ruudun kautta toiselle puhumiseen! Ollaan oltu yhdessä (siis ns. seurustelumielessä) ainoastaan silloin kun ollaan oltu fyysisestikkin yhdessä. (Tuossa lauseessa ei kyllä ollut mitään järkeä mutta jospa joku hoksaisi minun pointin! :D) Silloin kun alettiin aiemmin puhumaan siitä että meillä on tunteita toisiamme kohtaan niin sovittiin varta vasten että millekään ei aleta ennen näkemistä. Ja sitten nähtiin, kaikki meni mahtavasti ja nyt sitten ollaan tässä. Taas kerran keskustelemassa toisillemme ruudun kautta. Hurjan masentavaa oikeastaan, varsinkin kun ehti tottua toisen seuraan. 

En nyt millään tavalla halua sanoa että tunteet olisi kummallakaan mihinkään suuntaan laimentuneet, oikeastaan päinvastoin, on pelottava huomata kuinka paljon voi toista ihmistä ikävöidä. Molemmin puolin on sitä tullut itkettyä. Mutta kaikesta tästä huolimatta ajatus tämmösestä tulevaisuudesta masentaa hieman. Kauanko tätä jaksaa? Siinäkin vaiheessa kun minulle tulisi mahdollisuus muuttaa Jenkin luokse niin liekö saan viisumia? Mutta kyllä sitä on toisen rakkaan ihmisen puolesta valmis tekemään aika paljon :) Ja taitaapi olla osaksi ainakin ihan totuttelukysymys. Just nyt olisi aivan mahtavaa kuulla teidän kaukosuhteesta "selvinneiden" kokemuksia! 

Siinäpä teille lievästi kuumehuuruisia kuulumisia, oikein mukavaa viikonloppua kaikille joilla tämä blogi vielä kiinnostaa! ♥

Ohi on

Jenkin reissu siis. Muuten homma on vasta aluillaan. Oli joo vähän dramaattinen otsikko :D

Fiilis just nyt on hyvin, hyvin huono. Märinäpäänsärky meneillään ja olen oikeastaan viettäny päivän sängyssä pötkötellen ja itteäni säälien. Tän päivän päätin antaa itselleni tämmöstä nyyhkis-aikaa ja huomenna sitte takaisin arkeen. Loppuviikko onkin koulua joka päivä 8-16 plus perjantaiksi pitää palauttaa essee jota en ole vielä edes alaittanut. Ja hommasin viikonlopuksi vielä kaksi työvuoroa. Pysyypä ajatukset muualla! 

Onneksi minussa on kumminkin sen verran erakkoluonnetta että toisaalta nautin taas yksinolosta ja ihan omilla ehdoilla menemisestä. Joten kyllä tämä tästä piakkoin varmasti helpottaa! Tätä alkua vaikeuttaa se että en Jenkin kanssa pääse juttelemaan ennen kuin vasta huomenna koulun jälkeen. Nyt alkaakin sitten aivan erilainen "parisuhde", joka koostuu oikeastaan tietokoneella ja kännykällä roikkumisesta :D No mutta jos hyvin käy niin ensi kuussa Jenkki hoitaa työhomman Lontoossa, suunnitelmissa olisi tehdä siitä pidennetty viikonloppu ja minä lennän sinne niin vietetään yhdessä vähän joulua ennakkoon. Tällä viikolla vielä pitäs selvitä että onnistuuko tuo...

Olipa kerrassaan sekavaa juttua! :D Anteeksi! Nyt sitten en oikein tiedä mitä enää kirjoittaisin, mun "oikea" elämä kun on hurjan tylsää joten sillä en ala kyllä teitä vaivaamaan :D

Viimeisiä viedään

Kurkkua kuristaa jatkuvasti ja sydäntä ahistaa. Tietää kyllä että viimeiset yhteiset päivät on tässä meneillään. Silti pitäisi jaksaa keskittyä toiseen ilman jatkuvaa itkua. Ja kyllä minä hiukkasen hänelle fiiliksiä feikkaan. Huomasin sen äsken kun Jenkki lähti lenkille, ovi kun meni kiinni niin minä purskahdin itkuun. Tällä hetkellä jos Jenkin edessä itkisin silloin kun itkettää niin meidän yhteinen aikaa olis pelkkää märinää :D

Mutta tämmönen pikakertomus meidän viikonlopusta tähän äkkiä. Reissu meni paremmin kun hyvin! Ja onneksi minun vanhemmat on vielä suhteellisen nuoria joten he osaavat englantia oikein hyvin, en siis joutunut olemaan tulkkina. Toinen sisko oli hiukkasen käärmeissään kun en ollut tästä etukäteen oikein mitään kertonut joten hän oli lähtenyt kavereidensa kanssa mökille. Hän ei siis Jenkkiä tavannut. 

Tänään aamulla sitten käytiin vielä ennen lähtöä brunssilla minun läheisimpien ystävien kanssa. Ja seki meni niin hyvin! Vaikka kyllä istuin itse posket punaisena vieressä kun Jenkki selitti heille tätä meidän tarinaa. Kieltämättä ystävillä vähän ihmetytti että ollaan vuonna 2009 tavattu ja enkä oo heille hänestä puhunu. Noh toisaalta jos oisin siinä ystävieni roolissa istunu niin olisin minäkin asiaa ihmetelly :D 

Nyt kyllä vähän mietityttää että millonkohan joku tämän blogin hoksaa! Siskot tuskin koska he eivät kovin blogeja lue, mutta ainakin yksi ystävistä on innokas blogien lukija. Joten tunnistusta odottaessa! :D

Huomenna on sitten viimeinen kokonainen päivä yhdessä, suunnitelmat on hurjat! Kodista ei poistuta, ihan vaan kahestaan neljän seinän sisällä koko päivä. Voi olla että tämä paikka hiljenee nyt taas, tai en oikeastaan tiedä. Mutta mitään kirjotuksia en tähän hätään uskalla ainakaan luvata :)

Quickie

Hyvää iltaa kaikille! Pikanen juttu vaan!

Huomenna ajelemme hieman tuonne pohjoisempaan päin ja mitä luultavimmin takaisin tullaan vasta sunnuntaina, eli tämä paikka hiljenee toistaiseksi. Käydään siis minun kotipaikkakunnalla, pikku paniikki päällä sinne mennään :D

Sen jälkeen alkaakin olla viimeiset päivät yhdessä mikä on suorastaan oksettava ajatus. Mutta se asia käsitellään sitten ja nyt nautitaan just tästä hetkestä (Jenkin filosofiaa)  

Vietähän sinäkin oikein mukava viikonloppu! ♥

Blogilista wtf

Yhden kommentoijan avulla sain selville että tämä blogi tässä näin on tällä hetkellä ykkösenä Blogilistan Kuumalla listalla (!?!?) Lukijoiden määrän kanssa sillä ei voi olla mitään tekemistä (sille oli eri lista), mutta ilmeisesti se tarkoittaa sitä että tämä on näistä tuoreimmista Blogilistan blogeista suosituin just nyt? Tai ei se oikein sitäkään voi tarkoittaa koska selailin niitä muita blogeja ja niistä osa oli kyllä paljon vanhempia eikä läheskään vasta tehtyjä... Jos tiedät paremmin niin olisipa kiva jos sivistäisit minuakin! :)

No anyways, SUUREN ihmettelyn jälkeen tunsin enemmänkin paniikkia entä iloa :D Luulin että tätä hommaa tulisi lukemaan 10-20 ihmistä, ehkä alkuun vähän enemmänkin mutta sitten osalla kiinnostus lopahtais minun huonoon äidinkieleen, tässä blogissa yhdyssanat, pisteet ja pilkut ei oo lähelläkään oikeita paikkojansa!

Tässä voisin leväyttää pöytään vähän lukuja niin saatte järkyttyä minun kanssa! 

Tänään (klo 16.18) blogia on katsottu 617 kertaa (klo 16.30 olikin jo 633)
Eilen katselukertoja oli yhteensä 1285
Koko blogin olemassaolon (5pv) aikana katselukertoja on ollut 6604

Ihan järettömiä määriä! Täytyypi alkaa pian laittamaan ne pisteet ja pilkutkin kohalleen.

Ja ainiin joo, tässä pientä listaa maista josta käsin tätä blogia on Suomen lisäksi katseltu, 

UK            55 kertaa

Viro          45

Ranska     38 

Saksa       33 

USA (jee)  28 

Australia   26 

Espanja    23 

Sveitsi      22 

Ruotsi       21

Käsi ylös jos olet jostain nuista ylläolevista maista!

En nyt tiedä että olenko ihan turhaan tästä näin ihmeissään, mutta minä en vain jaksa tajuta! Varmaan jollekin Mungolifelle tämä olisi pikkumäärä lukijoita ja ihan arkea vaan mutta mulla menee VIUH vaan yli ymmärryksen.

(Saanko nyt tehdä kuopan ja möyriä sinne piiloon koska a) Tämä on ihan älytöntä b) Minulla ei ole mitään aihetta mistä kirjoittaa seuraavaksi :D)

Jenkki (hiukkasen) pintaa syvemmältä

Tuli kahdelta ihmiseltä samanlainen ehdotus, joten sepäs täytyypi toteuttaa :)

"Ihan ymmärrettävää että et halua kertoa itestäs liikaa :-) Mulla kiinnostas tietää minkälainen Jenkki on? Luonteeltaan, ulkonäöltään jne. Asuuko hän itsekseen vai?"

"Ihanaa lukea tuosta teidän luonnollisuudesta. Oikeasti kadehtien täällä lueskelen ja toivon teille kaikkea hyvää. Vaikutatte varsinaisilta sielunkumppaneilta tekstiesi perusteella. Meitä kiinnostaa varmaan kaikkia tietää, että miltä Jenkki näyttää? Olet jo jotain kertonutkin, mutta mielellään kuulisin lisää."

Jenkki on hauska, ystävällinen, positiivinen, sarkastinen, komea, pitkä, kultainen, kiusotteleva, puhelias, sosiaalinen, raamikas, huumorintajuinen, empaattinen, hymyilevä ja true amerikkalainen.

Siinäpä tuommonen lista ylihehkutusadjektiiveja :) True amerikkaisella meinaan näitä small talk-hommia mitkä minun mielestä tuntuu aika turhilta, hölmöiltä ja ärsyttäviltä. Mutta sepäs taitaa olla ihan vaan kulttuurikysymys :)

Olisin halunnut myös kirjottaa semmoista piirteistä hänessä mistä minä en niin välitä. Mutta vielä ei ole kovin paljoa sellaisia tullut. Mutta varmasti tulee tulevaisuudessa! :D No se small talk tietty ärsyttää juroa suomalaista. Mutta toisaalta kyllä pitäisi itsekin alkaa sitä harjottelemaan!

Ulkonäöltään hän on juuri minun mieleinen, pitkä ja raamikas. Ei mikään lihaskimppu, kukkakeppi tai stereotypinen ylipainoinen amerikkalainen. Hän ei ole oikeastaan tumma, eikä kyllä vaaleakaan, siinä välimaastossa. Siis hiustenvärin suhteen. 

Hänen perheensä on hyvinkin perinteinen amerikkalainen perhe. Isä, äiti ja kolme lasta. Ja tietty koira ja talo esikaupunkialueella. Kaikki niinkuin suoraan elokuvista paitsi että heillä isä oli kotona lasten kanssa. Tai siis teki töitä kotoa käsin. Vanhemmat ovat yhäkin (minun käsityksen mukaan) onnellisesti yhdessä :) Ja tosiaan jo aiemminkin olin jutellut hänen äitinsä kanssa, eilen myös sitten juttelin hänen isän kanssa. Hurjan kivoja ihmisiä! :)

Jenkki asuu kahden parhaan kaverinsa kanssa. He halusivat asua keskustassa ja se ei ollu rahallisesti mahdollista ilman että asuu kämppiksinä. Aika kateellisena olen katsonu kuvia heidän kämpästä :D Ehkäpä vielä jonaki päivänä pääsen sinne, kämppisten puolesta olen hyvin lämpimästi tervetullut! (Kunhan vaan kuulemma muistan että heillä on tapana jakaa KAIKKI)

Hänen töitään en edelleenkään osaa kovin tarkasti kuvailla (ja ehkä hyvä niin) mutta siis hän tekee isossa firmassa montaa eri hommaa. Enimmäkseen toimii ensimmäisenä assistenttina jollekin vähän isommalle pomolle joka on vastuussa firman pyörittämisestä. Ja nyt siis Jenkki yrittää saada hommansa sumplittua niin että hän voisi alkaa tekemään näitä pikareissuja Eurooppaan aina välillä. Yksi reissu Lontooseen ois jo luvassa ens kuussa jos hyvin käy :) Töitä hän tekee paljon, 12 tunnin työpäivä aina välillä on ihan arkea. Mutta heillä on yleensä työskentely sellaista projektiluontoista, tietty homma kun on saatu hoidettua niin hyvällä tuurilla saa pitää loppuviikon vapaata. Mutta toisaalta jos on pitempi ja vaativampi projekti niin töitä saatetaan tehdä viikonloppua myöten.



Ja niin tärkein tieto minkä Jenkki tuosta vierestä käski kirjoittaa: "Just tell them I am awesome"

Vähän ehkä omahyvänen myös.

Valkoisia valheita

Mutta onneksi vain valkoisia! Tänään tuli sellainen kommentti joka laittoi minut miettimään tästä asiasta kirjottamista. 

"Hei! Nyt mennään ihan heittämällä, mutta oletkos Xxxx Xxxxxxxx? Tuntomerkit ainakin passais! :)"

Arvaus siis oli väärä, tuntuukin nyt siis tarpeelliselta kertoa teille että en ole ollut täysin rehellinen kaikessa...

Ensinnäkään ikä ei ole aivan tuo minkä olen maininnut. Mutta ihan vuoden-parin säteellä siitä on omakin ikäni. Jompaan kumpaan suuntaan :)

En opiskele sairaanhoitajaksi. Tai tavallaan joo mutta en aivan. Sosiaali- ja terveysalaa kolmannella asteella kuitenkin :) Ja valmistun toivon mukaan reilun vuoden kuluttua.

Monet varmaan olettavat että asun pääkaupunkiseudulla (tai siinä lähikunnissa) Mikä johtuu varmaan siitä kommentista jonka tein keskustelussa, siitä että Helsinki on minun lähin suurkaupunki. Minä vaan miellän Helsingin Suomen AINOAKSI suurkaupungiksi. En siis asu aivan etelässä, enkä sen puoleen aivan pohjoisessakaan. Onneksi siihen väliin jää vielä sopivasti tilaa :) 

Puhuessa suomea minulla on oikein vahva murre joka paljastaa aika hyvin sen alueen mistä olen kotoisin. Nyt blogissa kuitenkin yritän kirjoittaa mahdollisimman neutraalisti, eipä pääse ketään niin murre ärsyttämäänkään :D Mutta siis keskustelussa ainakin joistakin kommenteista murre varmaan paistoi lävitse joten jotkut voivat sieltä minun kotiseudun arvatakkin.

Keskustelussa kun näitä juttuja hieman muuntelin, en tajunnut että Suomessahan on ihmisiä jotka passaa näihin minun antamiin vääriin tuntomerkkeihin. Joten toivottavasti tuon kommentin kirjoittajakin näkee tämän kirjoituksen! Voit lopettaa tuttavasi ahdistelun ;) Ja siis tuota kommenttia en ikinä julkaissut, ei ole kiva laittaa täysin randomien nimiä julkiseksi täällä...

Huomenna ei minusta varmaan mitään kuulu kun suuntaamme kohti Helsinkiä! Kirjoitusehdotuksia saa laittaa edelleen ja tosi mielellään niitä vastaanotan, niidenhän perusteella minä olenkin enimmäkseen kirjoitellut :)

Oksetusta + täysjäätyminen

Nyt tulee vastaus tähän, kiitos vinkistä! :)

"Hei! Voisitko kirjoittaa siitä, miltä ensinäkeminen tuntui? Lentokentälle ajosta illalla nukkumaan menoon:)"

Lentokentälle menin aivan liian etuajassa, en vaan millään halunnut myöhästyä. Ja koskaan ei tiedä mitä matkalla tapahtuu, voi vaikka rengas tai myrsky puhjeta. Tai meteoriitti tipahtaa. Aikani sitten siellä odottelin, tuntui että oksettaa kun jännitti niin paljon. Istuin penkillä aluksi koska vähän huimaski ja just sitten kun aloin miettimään että minnehän se mies jäi ja tutkailin saapuvien lentojen listaa, niin Jenkki olikin yhtäkkiä selän takana ja halasi takaapäin. Jollakin tapaa kääntyminen oli aika vaikeaa, päässä vaan soi että TÄÄ ON NYT TÄSSÄ. Sitten kun käännyin niin halattiin ihan oikeinkin päin :D Ja ihan vähän pussattiin, ei siis suudeltu. 

Sitten tapahtuikin minun totaalijäätyminen. Oon aina ollut englannissa hyvä, koulussakin on arvosanat olleet 9-10-luokkaa. Ja puhun sitä myös suhteellisen hyvin. Mutta silti aluksi Jenkin seurassa livenä puhuminen oli hurjan vaativaa.

Ajeltiin kotiin niin että hän enimmäkseen puhui. Mää vaan hymyilin. Fiilis oli silti hyvä ja onneksi pystytään vitsailemaan monista asioista joten tää mun jäätyminenki enemmänki nauratti. Kotona syökästiin minun aiemmin laittama ruoka ja sitten vaan istuttiin sohvalle ja puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin. Jollakin tapaa oli täysin luonnollista mennä Jenkin lähelle siinä sohvalla istuessa. Jossain vaiheessa Jenkki käväs suihkussa ja mää ehdin hetken olla omien ajatusten kanssa. Oli vaan semmoinen tunne että mitä ihmettä täällä tapahtuu :D Tässä kohtaa jäätyminen alko onneksi olemaan jo ohitte!

Ja illalla mentiin ihan yhdessä makuuhuoneeseen (huomaattehan kauniin kiertoilmaisun), siinäkään ei ollut mitään ihmeellistä, se vaan tuntu niin luonnolliselta ettei kumpikaan edes kyseenalaistanut asiaa. Ja aivan heti ei tietenkään unenpäästä saatu.

Siinäpä se! Oli vähän lässynlää, mutta eikös sen kuulu välillä ollakin? :)

Tässä kun taas lenkkileskeilen niin kirjoitan vielä yhdestä asiasta joka minun pitää teille kertoa. Mutta laitan sen eri kirjotukseen!

I love you vs Minä rakastan sinua

On ainakin yksi asia jonka suhteen me ei olla yhteensopivia. Nimittäin unirytmi! Mutta sepäs taitaa ainakin osaksi johtua Jenkin jet lagista ja onhan meidän vuorokausirytmit aika erilaiset muutenkin ihan jo aikaeron vuoksi! Minulla on tapana mennä nukkumaan myöhään ja silti herätä aika aikasten. Otan yleensä päivällä koulun jälkeen pikkutorkut ja niillä selviän pirteenä loppuajan. Kun taas Jenkki on tottunut menemään aikasten nukkumaan ja myös heräämään hyvin aikasten (käy yleensä vetäsemässä tunnin aamulenkin ennen töitä) Kovasti se raukka yrittää iltasellaki pysyä hereillä mutta aina ei vaan kykene :D

Joten mitä tehdä jos ei saa millään unta samalla kun toinen jo nukkuu täyttää häkää vieressä? No kirjottaa blogia tietty (asia jota en ois uskonu vielä muutama päivä sitte sanovani, pieni ihminen on muuttuvainen) Tällä kertaa tämmöiseen kommenttiin vastaisin pidemmän kaavan mukaan :)

"Olen niin iloinen sun puolesta! Itekin tapasin mieheni omeglessa juurikin vuonna 2009 ja edelleen ollaan yhdessä. :) Suomen sisällä kuitenkin mutta täysin toiselta puolelta. Tiedän siis joten kuten mitkä fiilikset sulla/teillä on.. Ei oo mitään herkkua hyvästellä toinen, varsinkaan kun ei välttämättä tiedä milloin saa halata toista seuraavan kerran. Mutta blogin kirjoitus aiheeseen vinkkinä: musta olis kiva kuulla sun mietteitä siitä että miten saatte molempien kulttuurit sovitettua yhteen. Vaikka jenkit ei hirveesti meistä eroa, jos vertaa johonkin Aasiaan, niin kyllä varmasti jotain eroja löytyy. Uskonto ja muut asiat. 
Tsemppiä ihan kauheesti ja kiva kun teit tän blogin :) :)"

Kulttuurit ei tosissaan kovin paljoa eroa ja tietenkään en ole kovin montaa amerikkalaista tavannut joten nämä mun huomiot perustuu nyt enimmäkseen yleistävästi Jenkin käytökseen :D

Uskonto

Siellä päin kirkossa käyminen on paljon tavallisempaa. Tai tietty tämä riippuu kovasti asuinalueestakin, mutta silti. Tapauskovaisia/ateisteja on mun käsityksen mukaan Yhdysvalloissa huomattavasti prosentuaalisesti vähemmän kuin Suomessa. Siellä on myös yleistä olla mukana kirkon toiminnanssa (myyjäisiä, talkoita jne) Jenkin kanssa ollaan kummatkin tapauskovaisia, kirkossa saatetaan joulun aikaan käydä ja hautuumaalla säännöllisesti, ei kuitenkaan sen kummenpaa.

Sauna
Ollaan käyty nyt kahtena iltana saunassa ja niin, nakunahan siellä ollaan. Mikä on tietty okei kun ollaan kahdestaan. Mutta Jenkin mielestä ajatus siitä että hän olisi saunassa alasti tuntemattomamman ihmisen kanssa on täysin out of this world. Kerroin siitä että meillä mökillä on tapana käydä aina kahdessa osassa saunassa, miehet ja naiset. Ja minä istun ilkosen alasti siellä saunassa lähisuvun naisten kanssa, siinä ei ole meille mitään omituista. Samoin tekevät miehet. Kuulemma joudumme Jenkkiä varten perustamaan kolmannen saunavuoron. Ihan vaan Jenkille tai vaihtoehtoisesti ihmisille jotka saunoo pyyhe päällä. Paitsi minä saan tulla alasti. Hurjan ystävällistä!

Rakkaudentunnustukset

Sitten tämä asia mikä minua häiritsee hurjasti. Eli amerikkalaisten I love you:n -hokeminen. I love you on mun mielestä menettäny täysin tarkotuksensa koska sitä leffoissa, sarjoissa (ja ilmeisesti IRL myös) tungetaan kaikkialle. Tai ehkä se on enemmän se "Love ya" -fraasi mitä näkee telkkarissa. Oonki sanonu että otan mua kohtaan tulevat rakkaudentunnustukset mielummin suomeksi, vaikka hoonolla soomella :D

Ilma

Minulla nauratti tosi paljon kun Jenkki oli lukenu sääennustetta lentopäivälleen. Jossain vaiheessa se nimittäin näytti että saattaa sataa lunta/räntää. "They will shut down the airport and I will not be able to come there, what are we going to do!?!!" Selitin sitten (ehkä sadatta kertaa) että Suomen lentokenttiä ei pieni räntäsade haittaa, eikä kyllä isokaan. Muutenkin Suomi pärjää lumen kanssa aika paljon Yhdysvaltoja paremmin. Jenkille tuli järkytyksenä myös se että mun koulu-urani aikana meillä ei ole ikinä ollu "snow day:tä" :D Jotenki se on vaan niin vaikea uskoa että jotkut maat pärjää suhteellisen hyvin lumen kanssa. Ja tietty varmasti Yhdysvalloissakin jotkut alueet.

Suomalaiset ruoat
Muutamat Suomi-herkut oon saanu Jenkillä jo maistatettua. Lähetin hälle jo vuosia sitten paketin jossa oli salmiakkia. Mun harmiksi hän tykkäs siitä, oisin oottanu semmoista mahtavaa hyiyökensyö-reaktiota. Ruisleipää Jenkki maisto ekan kerran lauantaina, sitä onki sen jälkeen mennyt melkein pussillinen. Vaikka on kuulemma Yhdysvalloissakin jo laadukkaampaa ruisleipää, mutta silti tää vei voiton niistä. Eilen syötiin iltapalaksi karjalanpiirakoita ja munavoita, kelpas kyllä. Harmi etten ole mämmiä löytänyt kaupoista... Onko kukaan nähnyt lähiaikoina? Mitähän muuta kannattaisi maistattaa?

Small talk
Suomalaisethan on surkeita tässä, kun taas amerikkalaiset on siinä mestareita. Tänään olimme hississä johon tuli meidän lisäksi vanha pariskunta, Jenkkihän alkoi heti heidän kanssaan puhumaan. Mun yllätykseksi pariskunta puhui sujuvaa englantia ja jopa tykkäsivät tästä pikajuttutuokiosta. Toisin kun minun naapuri. Jenkki yritti toivottaa hyvät huomenet aamulla, naapuri tuijotti Jenkkiä, tuijotti mua, tuijotti taas Jenkkiä ja lähti pois. Mutta se on kumma naapuri muutenkin...

Hei ja ihan älyttömästi kiitoksia kirjoitusehdotusten lähettäjille! Enhän mää muuten mistään varmaan osaisi kirjoittaa :D Siellä on ainakin yksi ehdotus kommenteissa, perehdyn siihen huomenna jos ehdin. Mutta mitään en halua luvata, en halua joutua kirjottamaan kirjotuksia stressin kanssa sen vuoksi että olen jotakin mennyt lupaamaan :) 

(Huomasin just että tässä kirjoituksessa käytän aika usein ilmaisua "amerikkalainen" Sillä tarkotan siis yhdysvaltalaista. Vaikka väärä ilmaisu onkin, anteeksi!)

Hirvittää

Hirvittää nyt monta asiaa! Yksi niistä asioista on se että tätä blogia on nyt reilun vuorokauden aikana käyny kattomassa 2447 ihmistä! (Kyllä, se on nelinumeroinen numero, ei ollut edes kirjotusvirhe!) Mikä on ihan järjetön määrä! 

Toinen asia mikä hirvittää on tietty tulevaisuus, tuli tämmöinen kommentti ja nyt kun jäin taas lenkkileskeksi niin voisin tähän tässä vastata. Tämä liittyypi juuriki siihen tulevaisuuteen.

"voisitko kirjottaa teidän tulevaisuuden suunnitelmistä, mitkä sun mielestä tulee olemaan haastavimpia asioita jne? kiinnostaa kovasti koska olen itse tavallaan samassa tilanteessa. -A"

Toisaalta tuntuu ihan tyhmältä edes kirjottaa tästä. Me ollaan livenä nähty ensimmäisen kerran muutama PÄIVÄ sitten. Mutta siltiki tämä on semmoinen aihe mikä on puhututtanu meitä tuntikausien edestä ja puhututtaa varppina vastakin. Isoin haaste on tietty se välimatka. Ja se ettei voi olla fyysisesti läsnä toisen elämässä. Mikä tuntuu typerältä sanoa, tähänhän asti me ollaan eletty ihan (onnellista) elämää erossa toisistamme. Mutta eipä sillon vielä tiedetty mistä jäädään paitsi. Nytpäs tiedetään! :)

Ainakin alkuun ikävän tunnetta on aika vaikea edes käsitellä. Vaikka ikävään olenkin tottunu kun perhe ja parhaat ystävät asuvat kauempana, kuitenkin ihan ajomatkan päässä. Jenkki asuu vähän pidemmän ajomatkan päässä. Tai auto- ja lentokonematkan päässä. Tämän asian suhteen melkeinpä ainoa valonpilkahdus on se työmahdollisuus, Jenkki alkaisi hoitamaan heidän firman Euroopankomennuksensa. Eurooppakeikat ei ole siellä nimittäin tosiaankaan suosittuja, niihin kun kuuluu kaksi pitkää lentoa, kokouksia ja muuta hyörinää, kaikki tiiivistettynä muutamaan päivään :D Mutta niiden avulla me päästäisiin halvemmalla, firma kun maksaa lennot. Ja minun lennot täältä muihin Euroopan maihin ei ole niin hurjan kalliita... Vaikka Jenkki onkin minua hyvätuloisempi (duh, olen opiskelija) niin silti vuokrat on siellä sen verran huimia summia ettei palkasta tosiaankaan jää ylitte sen vertaa että niillä rahoilla tänne kovin usein lentelisi. Ja myös aika on ongelma, en pysty kovin usein olemaan niin pitkää pätkää koulusta pois että ehtisin siinä ajassa lennellä ympäri maailmaa.

Minun muuttamisestani sinne on puhuttu, mutta se on vielä sen verran kaukainen asia että siitä ei kannata vielä alkaa murehtimaan. Jenkin muuttaminen tänne ois tietty myöskin mahdollista, mutta töitä hän ei täältä omalta alaltaan saa. Hänen omaa alaansa kun ei Suomessa ole olemassakaan :D Hiukkasen olisi tympeää muuttaa Suomeen työttömäksi.

Just nyt tulevaisuus tuntuu siltä että pakko meidän on jotenki pystyä tätä suhdetta jatkamaan. Täytyy vaan enää keksiä ne parhaat keinot! :)

ps. Yhäkin painotan sitä että oon hurjan huono keksimään aiheita mistä kirjoittaa! Joten laittakaa kysymyksiä ja ehdotuksia tuonne kommentteihin jos vaan semmosia sattuu mieleen juolahtamaan :)

Jenkin perhe

Tuli tämmönen kommentti ja ajattelin vastata siihen suoraan täällä kun asia saattaa muitaki mietityttää :)

"Kiitos että teit blogin, seurasin jo av:lla innokkaasti :) Ois kiva kuulla jossain postauksessa sen perheen mielipiteitä että poika lähti Suomeen asti. Oliko ne jo tottuneita ajatukseen, kun ilmeisesti ei ollut ekaa kertaa työmatkallakaan Euroopassa ja olihan heillä ollut suomalainen vaihto-oppilaskin?"

Eli siis minun perheenihän ei ole Jenkistä tietosia. Tai joskus nuorempana kun hänen kanssa juttelin niin pikkusisko saatto olla vieressä, mutta ei sisko sitä enää varmaankaan muista. Ei hajuakaan miksi en ole kertonut, varmaan kyllä tän reissun aikana siellä käydään mutka. Saa nähä! :) 

Hänen perheensä sen sijaan kyllä tietää minusta ja oonki itse asiassa jutellu hänen äitinsäkki kans! :D Oikein mukava perhe! Heillä on tosiaan ollu suomalainen vaihto-oppilaski joten tietävät Suomesta sitä sun tätä. Lähettivätki tälle vaihto-oppilaalle kasan lahjoja miehen mukana :) Jenkki ei työnsä puolesta kovin usein matkusta, tää kerta oli tavallaan poikkeus, Jenkki teki reissun kollegansa puolesta. Kuulemma siellä nuo pikareissut Eurooppaan ei oo kovin suosittuja ja ymmärtäähän sen kyllä ku reissuun kuuluu kaksi hyvin pitkää lentoa ja paljo kokouksia ja työhommia puristettuna muutamaan päivään. Millään tapaa heitä ei Jenkin reissailu huolestuta, onhan se kumminkin jo aika iso ja itsenäinen poika :D

Sen verran ovat hekin kyllä pimennossa että pitävät meitä vaan ystävinä... Tai toisaalta he ei mitään tyhmiä ihmisiä ole, liekkö ovat jo arvanneet.

Alkuajat

Tapasimme siis Omeglessa. Wikipediasta kopsasin lyhkäsen ja selkeän selityksen Omeglelle, siltä varalta et että paikkaa tunne, eli "Omegle on web-sivusto, jossa Internetin käyttäjät voivat kommunikoida tuntemattomien ihmisten kanssa ympäri maailman." Olin nuorempana ahkera demi.fi-sivuston käyttäjä ja siellä tämä oli yhteen aikaan ainakin isoki villitys.

Muistan meidän ensimmäisen juttelun vielä vallan mainiosti! Siellä oli tapana kysyä keskustelukumppanilta ensimmäiseksi asl (age, sex, location eli ikä, sukupuoli ja sijainti) Jenkki erottui sitten muista kysymällä mun etunimen ja hän halusi sen perusteella arvata nuo kolme tietoa minusta. Ja arvasi kaikki kolme oikein! Aluksi tietty luulin että hän on joku hullu stalkkeri joka on ip-osoitteen perusteella onkinu kaikki tiedot minusta mutta sitten tuli selkeämpi selitys. Yksi heidän koulun vaihto-oppilaista oli ollut samanniminen joten sitä kautta hän arvas minun sukupuolen ja asuinmaan, ikä oli sitte menny vaan arvaamalla oikeen. Mää yritin arvata näitä samoja asioita hänestä mutta arvasin ne kaikki väärin :D 

Alettiin jutteleen ja yhessä kohtaa siirryttiin meseen (siihen aikaan ihmiset, tai ainaki minä ja Jenkki, käytti vielä meseä) Huomasin aika nopeesti että meidän huumorintajut osuu yhteen, kumpiki osaa tehä pilkkaa myös itsestään ja käytetään paljon sarkasmia. Hän myös sanoo mulle asiat suoraan, sitä minä arvostan ihmisissa hurjasti. 

Aika pitkään juteltiin vaan mesessä kunnes sitten Jenkki pyysi minua Facebook-kaveriksi. Facebookin kautta aloin vasta sitte täysin luottaan siihen että hän on se kuka väittää olevansa. Siellä oli paljon kuvia, kavereita ja kommentteja. 

Nuoriahan me sillon vielä oltiin ja ollaan ihmisinä muututtu hurjasti! Mutta tavallaan ollaan muututtu samaan suuntaan että se muutos on vaan hyvästä, ei olla enää niin nuoria ja naiiveja :D

Jenkki ja The Finn?

Ennen kun tätä missään julkistan niin haluan selittää nuiden nimien taustat. Aika mauttomia ovat joo, mutta on niissä ihan tarinat taustalla.

Jenkki (mun jutuissa Jenkki sitten kirjotetaan isolla kirjaimella)
Eli heti alkuvaiheessa kun alettiin puhumaan niin kutsuin häntä muutaman kerran Jenkiksi. Ja saatiin hyvät naurut näistä Jenkki-purkan "Pure Jenkki"-mainoksista. Se oliki oikeestaan ekoja asioita mitä Jenkki suomeksi opetteli. Ja osaaki sen nykyään lausua melkeen täydellisesti, R-kirjainki sujuu! Ei se nykyään enää mikään lempinimi todellakaan ole, mutta helpompi kutsua häntä välillä täällä Jenkiksi, eikä kokoajan vaan "hän" tai "mies".

The Finn
Hänen sanojen mukaan mää en todellakaan ole mikään yks suomalainen muiden joukossa, mää olen THE Finn. Myös hänen ystävät ja läheiset tuntevat mut sillä nimellä (mun oma nimi kun ei oikeen sovi amerikkalaisten suihin) Joten siitä tämä nimi :)

"Tiivistelmä"

Laitoin sanan tiivistelmä "hipsuihin" koska ei tämä todellakaan ole mikään tiivistelmä :D Ja kopsasin tämän suoraan avpalstalta, pääsinpähän helpolla ekan kirjotuksen suhteen :D

Eli näin kirjotin av-palstalle 15.11 klo 15.08 

"Nyt tulee romaani! Lukekaa jos jaksatte, yritän olla selkeä :)

Muistaako kukaan Omeglea? Se oli aikanaan ainaki demi.fi sivulla iso juttu. Siellä pysty juttelemaan ihmisille ympäri maailman, keskustelukaveri arvottiin ihan randomisti.

No anyway, asiaan! Tapasin siellä siis vuonna 2009 usalaisen pojan, olin itse sillon 17 ja hän oli 19. Se oli ihan hurja kiva heti aluksi ja mää olin korviani myöten ihastunu :D Juteltiin päivittäin, tietty aikaero vaikeutti juttelua mutta viikonloppusin juteltiin sitte tuntikausia ku ei tarvinu aamulla herätä kouluun. Aina mukamas puhuttiin että joku päivä tavataan mutta eihän me tietty tavattu, ei sitä noin vaan lennellä Yhdysvalloista Suomeen. Varsinkaan ku oltiin rahattomia opiskelijoita :D Ja hiukkasen vielä teinejä!

Vuosien varrella se ihastus pikkuhiljaa kaikkos eikä enää puhuttu siitä että tavataan, se kun ei ollu mitenkään realistinen vaihtoehto. Siis tykkäsin hänestä (ja hän minusta) mutta oltiin siinä vaiheessa opittu olemaan realisteja. Juteltiin kumminki usein ja oltiin kaveita. Puhuttiin myös Facebookissa ja videochatissa joten olin (ja olen) hyvinki vakuuttunu että hän on se joka väittääki olevansa. Vuosien varrella kummallaki oli välillä parisuhteita. Välillä juteltiin enemmän ja välillä saatto mennä kuukausiaki ettei juteltu. Mutta aina ku juteltiin niin mulla oli niin hyvä mieli, meidän huumorintajut sopi just yhteen! 

Viime keväänä sitten kumpiki oltiin vasta erottu ja juteltiin siitä että kuinka helppoa olis jos voitas olla vaan yhessä. Huumorimielellä siis tästä puhuttiin, ei mitenkään vakavissaan. Mää aloin kumminki mielessäni harkitteen matkaa sinne, oon muutenki aina halunnu nähä New Yorkin ja se asuu siinä lähellä. Mulla kumminki isona esteenä kalliiden lippujen vuoksi oli se etten ollu oikeen kellekkään hänestä kertonu, jotenki se tuntu aina vähän nololta jutulta :D Ja näin vähän vanhempana se tuntu kans aika lapselliselta. Miten mää selittäisin lähipiirille sen että lähen yhtäkkiä yksistään New Yorkiin ku aina oon puhunu että pelkään matkustamista enkä ikinä lähtis Helsinkiä kauemmas itsekseen...

Asia sitte jäi, mutta meidän keskustelut alko meneen enemmän ja enemmän siihen "Jos me oltas yhessä niin..." - suuntaan. Ja ekaa kertaa vuosiin alettiin taas puhumaan melkeen päivittäin. Kesällä hoksasin että oon korviani myöten ihastunu taas. Se on ulkonäöllisesti ja luonteellisesti just mun unelmamies ja halutaan samoja asioita tulevaisuudelta. Vähän aikaa ootin että se tunne menis ohitte mutta sitte yks päivä päätin vaan että kerron hälle kaiken. Ja se oli hyvä päätös! Nimittäin hän sanoi että kaikkien näiden vuosien ajan hän oli ollu enemmän ja vähemman ihastunu minuun. Muissa parisuhteissaki hän oli vertaillu naisia minuun ja miettiny että kuinka paljo hauskempaa olis minun kans. Ja että hän rakasti minua (tietty ystävänä)

Sovittiin sitten että yhtään millekkään ei aleta ennen ku ollaan nähny ja vietetty aikaa ihan livenä. Kasvoikkain tapaaminen voiki olla ihan erilaista ja juttu ei välttämättä luistakkaan. Jatkettiin siis juttelemista eikä se muuttunu oikeestaan millään tapaa. Keskusteluista katos vaan ne treffitarinat joita ennen jaettiin. Mitään ei siis sinänsä sovittu, mutta kumpikaan ei vaan enää tapaillut muita ihmisiä. Ja välillä mietittiin sitä että miten ja missä nähdään. 

Alkusyksystä hän sitte totes että nyt riittää ja että hän varaa lennot tänne. Aluksi oli puhetta että mentäs "neutraalille alueelle" ja hän ei tulis minun kotiin. Mutta siitäki ois tullu lisää kuluja, hotelli jne. Joten hän tulee sittenkin minun luokse. Hän pääsi kumminkin lipuissa halvemmalla koska hän hoitaa jonkun kollegansa työhomman Keski-Euroopassa ensin ja maksaa siis itse vaan lentolipun sieltä tänne.

Ja siis niin, hän on täällä tänä iltana. Oon niin kauhussani että suorastaan oksettaa. Oon siivonnu ja puunannu paikkoja ja jännittäny. Ja mikä säälittävintä en oo kertonu tästä oikeen kellekkään. Perhe ja ystävät ei siis vieläkään tiedä hänestä mitään enkä ymmärrä miksen oo kertonu koska he suhtautuisivat asiaan varmasti hyvin. Muutin siis syksyllä eri paikkakunnalle ja täällä ystävät on oikeastaan vaan koulukavereita. Ne parhaat ystävät ja perhe asuvat kauempana joten ei ole riskiä että törmättäisiin kaupungilla :D

Kerroin tästä siis nyt teille! Saatte olla mun ystävänkorvikkeita. Ja nyt ois aivan maailman parasta kuulla edes jollaki tapaa vastaavia kokemuksia! Ja vakuutteluja siitä että kaikki menee ihan törkeen hyvin ja huomiseen mennessä me ollaan ihan in löööv. Ja tietty myös ne kommentit missä sanotaan että tyyppi on kumminki oikeesti George 70 vee on paikallaan, pysyypähän järki hommassa mukana!"

Monet oli ihanasti fiiliksessä mukana ja jossakin vaiheessa joku ehotti blogia. Ja ehdotus sai kannatusta. Mun eka reaktio oli että HYVÄLUOJAEIMISSÄÄNNIMESSÄ, oon niin surkea kaiken elektroniikan kanssa. Kunnon älypuhelimenki hommasin alle vuos sitte. Kumminki se alko tuntumaan toisaalta hauskalta ajatukselta ja tiedän sen tunteen mikä teillä osalla nyt on. Oon kans seurannu av palstalla muutamaa keskustelua ja on kieltämättä jääny harmittaan jos ei oo saanukkaan kuulla miten asia etenee! Tänään sitte ku oli tätä ekstra aikaa kun Jenkki meni tapaamaan heidän entistä vaihto-oppilasta niin aloin googletteleen eri vaihtoehtoja blogille. Ja löyty tää paikka joka ei ollu älyttömän vaikea ja tekeminen jopa onnistu! Saa nähä saanko tätä ikinä julkiseksi, kaippa sitä varten joku nappi on :D Ja niin joo, aika monet on varmaan sitä mieltä että blogin pitäminen on idioottimainen idea ja tässä ei ole mitään järkeä mutta silti haluan kokeilla tätä hommaa.