Mitäs sitten?

Arki koitti taas. Tai no jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta jaksan/viitsin/haluan asiasta kirjottaa. Hyvästit oli tietysti taas vaikeat. Ja vähän masentavissa ja toivottomissa fiiliksissä erottiin. 

Erääseen kommenttiin tästä jo kirjotinkin mutta siis minun aikataulut ei anna senttiään tälle kevättä periksi. Mulla on mahikset ainoastaan viikonloppureissuhin, mutta niiden aikanahan ei Jenkkeihin ja takas keretä. Ja myöskin Jenkin työkuviot on tiiviit. Ainoa toivo on siis se, että Jenkki saa työmatkaa Eurooppaan. Niistä ei valitettavasti vaan nykyään kovin paljo etukäteen tiedä mitään, joten vaikka Jenkki Eurooppaan saapuiski niin minä en välttämättä onnistu sinne lentoja saamaan. Vähän tympeä tilanne. Mutta mehän mennään sen mukana!  

Ja blogi varmaan muuttuu (tai liekö on aina ollukki) tylsäksi kun eipä tässä hurjasti kirjotusaiheita ole. Mutta ihana nähä että silti monet ihmiset käy täällä kurkkimassa! Ja mielellään kirjottelen heti jos/kun kirjoteltavaa tulee. :)

Taantumaa pukkaa

Meidän suhteessa on meneillään taantuma. Mutta ei mikään huono taantuma vaan oikeastaan ihan hyvä sellainen. Jenkin ekan vierailun aikana mulla oli tietynlainen ahdistus päällä. En siitä kenellekään puhunut enkä sitä edes itselleni tainnu kunnolla myöntää... Mutta oli hetkiä jolloin sen vierailun aikana minulla ahisti ihan hirveästi.  

"Eilen käytiin vaan kaupassa ja kävelyllä, tänään pitää keksiä jotakin erityistä!"

"Olikohan tuo paikka sen mielestä tylsä, kumminkin kaikki on rapakon toisella puolella 10 kertaa kiinnostavampaa"

Oli vaan sellainen fiilis että pitäisi tehdä koko ajan jotakin JÄNSKÄÄ! Vaikka Jenkki painotti että ei tarvi. Vaikka minä itsekin itselleni sanoin että ei tarvi. Vaikka minä muillekin vakuutin että ei meidän tarvi. Siltikin se tunne oli takaraivossa. 

Eka visiitillä Jenkki kävi melkein joka päivä lenkillä. Hän on niin tehny viimeset 15 vuotta joten kumpikaan ei nähny syytä miksei hän tekis niin vierailunki aikana. Minä en voinu silloin seuraksi liittyä vaivan vuoksi. Alkuperäsen keskustelun (av-palsta) ei-niin-ystävälliset kommentoijat totes että eihän se juoksemaan menis jos se oikeasti minusta tykkäis. Ja että kyllä pitäisi viettää 24/7 yhdessä nyt kun kerrankin ollaan samassa maassa. Muka naureskelin kommenteille, mutta takaraivossa olin hiukkasen samaa mieltä. Pelkäsin että olin jo siinä vaiheessa tylsä.

Muistan yhden kunnon low pointin kun makasin yöllä hereillä ja mietin vaan että miten ihmeessä jaksan tulevaisuudessa pitää itseni ja Suomen (:D) kiinnostavana, niin että Jenkki haluaa tulla toistekin.

Mutta nyt, tän meidän taantuman ja pienoisen toisiimme tottumisen johdosta ei tarvi nuista enää murehtia. Rakastetaan, mutta samalla ymmärretään että toisesta voi irtautua hetkeksi...myös jopa tämmösessä meidän tilanteessa. Hyvänä esimerkkinä tämä päivä. Jenkki jäi matkan varrelle tapaamaan vanhaa vaihto-oppilasta, minä tulin kotiin. Jenkki tulee myöhemmin illalla tänne ja sitten vietetään loppuviikko ihan kahdestaan. Ehdinpä rauhassa kaivaa nenää (ja mitäs muita näitä juttuja olikaan joita ei miehen seurassa "sais" tehdä) ja Jenkki saa vaihtaa kunnolla kuulumiset.

Rakastan enemmän kun koskaan ennen ja alkuhuuma on vielä luonnollisesti meneillään. Mutta oon hyvin ilonen siitä että alkuhuuma ja paine alkaa hellittämään. Melkein kaipaan jo sitä kuuluisaa perinteistä "perusarkea" joka meillä on vielä aika kaukana. Mutta nyt just hyvä olla näin!

2015!

Menin edellisen kirjotuksen kommenteissa eräälle lupaamaan että otan kuvia meidän uuden vuoden vietosta. Ja otinhan minä! Kokonaiset 10 kuvaa muistin ottaa :D Joista suurin osa oli niin sumuisia ettei niistä mitään selvää saa. Sen siitä saa kun kuvaa kamerakännykällä, sormet jäässä ja pieni hiprakka päällä. Noh, tässä kuitenkin pari (hyvin, hyvin säälittävää) kuvaa. Kasvoja ei tietty näy. 

                                      

Jenkin uusi vuosi vaihtui meille suomalaisille naureskellessa. Oli kuulemma hillittömän hauska katsella tätä suomalaisten juhlintatapaa :D Hieman ennen keskiyötä siirryttiin pihalle raketteja ihailemaan. Oltiin siinä vaiheessa kerrostaloalueella jonne oli kerääntyny aika paljon ihmisryhmiä. Nää ryhmät ei luonnollisestikaan kerääntyneet yhteen vaan kaikki oli omissa porukoissaan turvallisen välimatkan päässä toisistaan. Jenkki tottunut kuulemma vähän erilaiseen (ihan ymmärrettävää kun Jenkki on usein ollut vuoden vaihteessa New Yorkissa "Pallon" pudotusta katsomassa)

Kirjottelen tälle päivää vielä pari juttua tähän perään, katsotaan julkasenko kaikki kerrallaan vaiko pistänkö varastoon oottamaan kirjotuspulaa. On nyt aikaa kirjotella ku oon yksin hyljättynä tän illan ajan :D Ja kerranki on ideoita päässä!

Hei mutta ihan mahtavaa uutta vuotta TEILLE kaikille! ♥♥♥

(Ja ai nii, on tainnut av-palstalla olla tästä blogista keskustelua tms. kun on viime päivinä kävijämäärät pompanneet sen verran. En oo kuitenkaan uskaltanu käydä siellä katsomassa :D Toivottavasti ei mitään kamalaa tekstiä.)

///Ja vielä yksi juttu! Jouduin tekemään tämän puhelimella nuiden kuvien vuoksi joten en tiedä yhtään miltä tulos näyttää. Voipi olla kuvat ja teksti ihan sekasi, antakaa anteeksi!