Tervetuloa Suomeen!

Tuli kommentti tuosta Tervetuloa Ruotsiin-ohjelmasta. Ja ei siitä kovin kauaa ole kun ajattelin että voisin teille aiheesta kirjoittaa! Kommenttiin jotain jo vastailinkin, mutta kirjottelempas tänne vielä hieman lisää. 

Eli kyseisessä ohjelmassa, yhdysvaltalainen mies jättää hyväpalkkaisen työnsä ja muuttaa ruotsalaisen tyttöystävänsä perässä Ruotsiin. Ja komediasarja kun on kyseessä niin kaikenlaisia kommelluksiahan siinä sattuu. Hyvä sarja kyllä! Tulee vaan semmoiseen aikaan semmoiselta kanavalta että en sitä hoksannut sitä ja sen hauskuutta kunnolla kun ihan vasta. Netflixistä katsoin sitten kaikki ensimmäisen kauden jaksot (ilmeisesti eka kausi on telkkarissa vielä kesken?) 

No kuitenkin, ohjelmahan on tietty hyvin kärjistetty, mutta kyllä joitakin yhtäläisyyksiä löytyy meihinkin! Ruotsalaiset kyseisessä ohjelmassa kuvataan "suomalaisiksi". Tai siis meidän suomalaisten mielestähän ruotsalaiset ovat stereotypisesti ilosta, lepposta, blondia ja å-maista porukkaa. Mutta ohjelmassa ruotsalaiset ovat niitä jotka eivät tervehdi naapureita ja eivät juttele tuntemattomille esimerkiksi hississä. Ja nämä kohdat passaa just meihin! Small talkista oon kertonu teillekin monesti (meneekö jo jankuttamiseksi, anteeksi!) Mutta siis minä en tunne tarvetta jutella ihmisille hississä. Tai kaupankassalla. Saatika vessankopista toiseen (on tapahtunu oikeesti!) Jenkki taas mielellään porisee KAIKKIEN kanssa KAIKISSA mahdollisissa paikoissa. 

Yhdessä ohjelman jaksossa mies päätti että hän haluaa olla enemmän kuin ruotsalaiset ja alko käyttäytymään sen mukaan. Pian sitten nainen ja naisen perhe luulivat että mies on masentunut. Näin meilläkin varmaan kävisi. Jos Jenkki ei alkaisikaan kauppajonossa puhumaan toisille niin kyllä minä ihmettelisin että mistäs nyt tuulee :D

Loppuun vielä pienimuotonen painotus. Mehän ollaan kaikki omanlaisiamme. Suomalaisten joukossa on näitä supersosiaalisiakin tapauksia ja jenkkien joukossa on juroja mököttäjiä. Kunhan vaan yleistelin! Paitsi että ruotsalaiset on kyllä KAIKKI ilosia blondeja ;)

Ja ai niin, pääasia: Täällä ME ollaan. Yhdessä, samassa maassa. Ja jopa saman katon alla. Peittoki aiotaan jakaa. Iik!

Kaikki väki nukkuu...

Muutaman töissä vietetyn yövuoron jälkeen minun rytmi eroaa aika kovasti muiden perheenjäsenten unirytmistä. Siksipä hipsuttelen nyt hereillä muiden nukkuessa. Ja Jenkkikin on jonkin sortin joulupippaloissa niin aattelin tänne pikakuulumiset kertoa!

Tulin siis pohjoiseen perheen ja ystävien luo tänään heti aamusta. Nukuin hetkosen (tai no siis 5 tuntia) ja kävin ystävien kanssa vaihtamassa kuulumiset. Loppupäivä menikin kauppahommissa ja talon koristelussa. Huomenna vielä ruokien viimeistely ja sitten saakin jo rauhassa alkaa viettämään joulua. Meidän perheessä siis syödään 23 päivä jouluruoka. Ja 24 päivä syödään sitten sukulaisten kanssa yhdessä, siellä myös vierailee pukki. 

Minun osalta odotetuin paketti saapuu kyllä vasta joulun jälkeen. Hiukka tietty Jenkin tulo jännittää mutta enemmän kumminkin oon siitä innossaan! Vietetään kumminkin pari päivää tässä sukulaisten ja perheen luona joten siinä on pikkunen tulikoe Jenkille. Hällä sietää siis jännittää, ei minulla! :D

Nyt haluan toivottaa kaikille aivan ihanaa joulua♥! Rentoutukaa, syökää ja nauttikaa rakkaiden seurasta, niin minä ainaki teen! Palataan asiaan myöhemmin! Tavotteena kumminki vielä tän vuoden puolella!

Vastauksia, vastauksia, vastauksia

"Jos Jenkki nyt kosisi, mitä vastaisit?"

En varmaan vastaisi mitään heti, järkyttyisin :D Hassultahan se tuntuisi etäsuhteessa olla kihloissa (tai ehkäpä juuri järkevältä) Tosi vähän aikaahan me ollaan oltu yhdessä (vaikka tunnettu ollaankin vuosia) mutta vastaisin silti kyllä. (Järkytyin itsekin omasta vastauksestani :D)

"Jos tulisit raskaaksi, mitä tekisitte?"

Raskaus ei kyllä tosiaankaan ole suunnitelmissa vielä aikoihin ja pidetään siitä kyllä huoli. Mutta jos jotenkin ihmeessä vahinko kävisi niin pitäisi vaan tiiviimmällä aikataululla muuttaa samaan maahan. Minähän en etäyksinhuoltajaksi ala :D Toivon mukaan kuitenki osataan huolehtia asioista ja ei vielä vähään aikaan meille vauvoja tupsahda...



"Sitten joskus jos naimisiin menette, kummassa maassa juhlitte?"

Vaikeita kysyt! Ei hajuakaan, ei olla asiaa mietitty. Varmaan kummassaki! Tai vähintään Suomessa kesällä, niin voidaan todistaa Jenkin tuttaville että Suomessa ei ole lunta 24/7.


"Ja tähän ei ole pakko vastata, mutta oletko Oulun seudulta kotoisin? Kirjoitustyyli välillä passais siihen :-)"

Käytän oikeuttani olla vastaamatta sen tarkemmin :D  Ei nyt aivan Oulusta, eikä aivan Oulun vierestäkään, mutta sen verran läheltä että murretta löytyy. Saanks mää nyt vappauttaa tän hillittömän Oulun murteen mikä koko ajan tunkee esille? ;)


"Kauanko teillä on päivittäin aikaa jutella? Kun kuitenkin on se niin iso aikaero..."

Tietty vaikeahan se on semmoinen yöunien/perustyöpäivän mittainen aikaero. Eli kun minä herään, Jenkki on juuri laittamassa nukkumaan. Jenkki herää, minä olen koulussa/töissä. Minä pääsen koulusta/töistä, Jenkki on töissä. Minä menen nukkumaan, Jenkki pääsee (hyvällä tuurilla) töistä. Jnejnejne. Aamuisin yleensä jutellaan, kumpikin tuhlaa siinä hetken yöunistaan. Ja päivän aikanakin vaihdellaan viestejä jatkuvasti. Riippuen vähän siitä olenko koulussa vai töissä ja siitä kuinka kiire päivä Jenkillä on. Mutta yönista kumpikin uhraa sen verran että pysytään päivät silti suht pirteinä :D Ja viikonloppuisin tietty jutellaan enemmän sitten ihan kuvan välityksellä. Kummallakin yleensä kone auki samalla kun hommailee välillä omiaankin. Yhtenäkin päivänä olin pitkään jo siivoillut ja imuroinut kun yhtäkkiä muistin että Jenkkihän se siellä vielä ruudun toisella puolella minua katselee, tai oikeastaan oli alkanut tekemään samalla työhommia :D

"Pelkäätkö uskottomuutta? Kummaltakaan?"

Haluaisin sanoa että en, mutta se olisi kyllä valhe. Tai juuri nyt en pelkää sinänsä uskottomuutta. Pelkään enemmän sitä että ajan myötä kyllästytään koko etäsuhdehommaan ja halutaan vaan kumppani joka on enemmän myös fyysisesti läsnä. Ei kumpikaan olla kovin mustasukkaisia ja haluan uskoa että jos tuollaisia "kyllästymisen" tunteita alkaa tulemaan niin puhutaan niistä avoimesti. Mielummin kun hypätään randomien kanssa sänkyyn. Ja tarkennan vielä että siis toisiimme kyllästymistä en vielä pelkää (mehän nähdäänkin niin harvoin :D) vaan enemmän tähän välimatkaan kyllästymistä.

"Puhuisitteko välillänne olevista tunteista jo rakkautena? Jossain tekstissä taisit sanan mainita."

Joo, kyllä niin puhutaan. Ollaan sanottu I love yout ja minä rakastan sinuat. Tavallaan kyllä ollaan osaksi rakastettu toisiamme jo ennen tapaamista. Mutta se oli erilaista rakkautta, enemmänkin sellaista rakkautta mitä tuntee hyvää ystävää kohtaan. 


"Pelkäätkö koskaan sitä, että jos/kun pystytte muuttamaan joskus yhteen, se arki toisen kanssa olisikin sitten ihan erilaista kuin olit kuvitellut, kun sitä ei tavallaan mitenkään pääse etukäteen "testaamaan"? Nythän kaikki tapaamisenne ovat yhtä vaaleanpunaista huumaa (niin kuin sen alussa tietty kuuluukin olla, mutta teidän tapauksessanne tilanne on silti vielä radikaalimpi)"

Pelkään! Koska me todellakin ainakin viime vierailu elettiin aika lailla kokonaan siinä vaaleanpunaisessa huumassa :D Mutta kyllä ennen yhteenmuuttamista haluan edes jonkun testausajan. Eli oltaisiin yhdessä vähintäänkin muutama kuukausi putkeen. En tiedä miten se onnistuu, mutta se on sen ajan murhe :D


"Tuleeko teille mistään erimielisyyksiä?"

Ei kunnolla vielä mistään. Pystytään aika suoraan sanomaan asioita ilman että toinen loukkaantuu. Enemmän on ollut kulttuurierimielisyyksiä. Small talkin tarpeellisuudesta jaksetaan aina vääntää kättä :D Ja yhtenä päivänä keskusteltiin pitkään siitä onko äidin vai isän paikka kotona pienen lapsen kanssa. Minun mielestä kun lapsen isäkin voi aivan hyvin (imetysajan) jälkeen jäädä vauvan kanssa kotiin, kun taas Jenkin mielestä se on ihan ihmeellinen ajatus. Mutta kuitenkin oli kuulemma niin hyvä tapa tuo isyysloma että ihan senkin vuoksi Jenkki olisi valmis harkitsemaan muuttoa tänne :D

"Montako lasta haluatte?"

Ei ole mitään tiettyä määrää sovittuna etukäteen :D Itse oisin tyytyväinen ainakin 2-4 lapseen. Pitää tiedustella asiaa Jenkiltä... //Edit Jenkki vastasi 3-5 lasta. Riita!


"Joko kerroit perheellesi Jenkin tulosta jouluna?"

Pakkohan se oli kertoa! :D Soitin äidille melkein heti kun tieto varmistui, oli asiasta tosi tohkeissaan.


"Miten lähipiirisi on suhtautunut asiaan tai jännitätkö erityisesti jonkun henkilön reaktiota asiaan?"

Hyvin ovat suhtautuneet! Enkkutaitoisiakin ovat suurin osa, joten kielimuuriakaan ei kovin ole. En sinänsä jännitä reaktiota, mutta jännitän kyllä siskon ja Jenkin ensitapaamista. He kun ei aiemmalla vierailulla ehtineet nähdä. Mutta hyvin sisko reagoi varmasti, ei siinä mitään!


"Mistä päin Amerikkaa Jenkki on kotoisin? 

Aloin miettimään että miksiköhän sitä aluetta kutsutaan :D On se Jenkki sen monesti sanonut mutta en nyt vaan muista. Mutta siis suurimman osan elämästään on asunut siinä Philadelphia-New York-akselilla. Eli itäähän se on.


"Oletteko seurustelleet aiemmin?"

Ollaan kumpikin. Kumpiki ollu toisen seurusteluaikana salaa hieman mustasukkanen. Mutta hieman vaan. Ja tosi salaisesti.

Kysymyksiä, kysymyksiä, kysymyksiä

"voitko tehdä joskus sellaisen kysymyspostauksen? mulla ainaki oli paljon pikkukysymyksiä :-)"

Kirjotampas heti tuon edellisen kirjotuksen perään toisen jutun kun bongasin tuon kommentin. Eli nyt saa kysyä "pikkukysymyksiä" Tai tietty vaikka isompiakin. Kaikkea saa kysyä, mutta kaikkeen en voi tietty vastata :) Teen niihin vastauspostauksen seuraavan kolmen päivän aikana, kun vielä sairaslomailen. Tai vastailen ainaki kommentinkirjottajan kysymyksiin, en tiedä onko teillä muilla mitään kysymyksiä :D

//// Laitoin kommentit silleen että niiden pitäisi tulla suoraan näkyviin... Ainakin yritin laittaa :D Niin näette jo etukäteen mitä muut on kysyny.

Tulevaisuus on himmeä

"Ois kiva kuulla mitä tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?"

Tulevaisuuden suunnitelmista oon joskus jo tainnut kirjotellakki (?) Mutta ne suunnitelmat muuttuu meillä siihen tahtiin että vallan mainiosti voi jo nyt uudelleen kirjottaa! Ja tämä kaikki suunnittelu on vielä semmoista "Sitten kun...."-ajattelua. Eli ei tule tapahtumaan vielä lähiaikoina!

Ensinnäkin täytyy sanoa että ollaan kumpikin aivan pihalla kaiken maailmaan viisumi tms asioista. Vaikka ollaankin yritelty googletella! Tarvittas niistä joku kurssi, vapaaehtosia opeja?

Mutta siis kuten aika monet tietääkin, Jenkkilään ei noin vaan muuteta. Jenkkilään ei edes ihan noin vaan mennä kylään. Minun muutto sinne on ollut meillä usein puheenaiheena, mutta sekin voi aikaisintaan tapahtua reilun vuoden päästä. Jos siihen ratkaisuun päädytään ja se paperisota läpäistään niin täytyy myöntää että ajatus sinne muutosta on aika hurja! Kuitenkin olen pienen paikkakunnan tyttöjä. Ja ylipäätään pienen maan tyttöjä! Jos muutto tälle opiskelupaikkakunnalle oli jo kulttuurishokki, niin miltähän muutto rapakon toiselle puolelle tuntuisi? Huhhuh. Ja jo nyt tuntuu että asun liian kaukana omasta lähipiiristä :D Mutta tietty JOS mahdollisuus siellä asumiseen tulee, niin minähän siihen tartun. Aina voi käydä kokeilemassa! Ja vähintään lomailemassa jossain vaiheessa sen ajan minkä siellä saa olla. Avioliittohan (hehheh) helpottas asioita kovasti, mutta se ei kyllä vielä ole ajankohtanen asia!

Nyt viimeviikkoina on puhuttu vaihtoehdosta B. Tai jos tämä vaihtoehto olisi mahdollinen, niin ainakin minun silmissä se saisi heti korotuksen vaihtoehdoksi A. Kuten aiemmin olen maininnut, niin Jenkin työpaikalla on muutamia toimintapisteitä Euroopassa. Jenkki oli sitten käynyt joku päivä pomonsa kanssa juttelemassa siitä mahdollisuudesta että jospa Jenkki saisi alkaa tekemään enemmän nuita Euroopan reissuja. Pomo oli sitten todennut että miksei Jenkki hae siirtoa johonkin Euroopan toimipisteeseen jos sillä niin suuri hinku tänne on? Siihen asti me oltiin luultu ettei se ole oikein mahdollista. Tietty siellä toimipisteellä pitää aueta paikka joka vastaa edes suunnilleen Jenkin työnkuvaa eli ei voi noin vaan siirtyä. Mutta jos hyvä tuuri käy niin päästään tuota vaihtoehtoa vielä harkitsemaan. Ja mullehan se olis tosi mieluinen! Oon pikkutytöstä asti haaveillu Lontoossa asumisesta. Harmi vaan että ne muut mahdolliset paikat ei olekaan niin kivoja, mun tuurilla päädytään sitten just niihin :D

Ja sitten vaihtoehtona on tietty Suomessa asuminen. Mihin Jenkki oli valmis aika pian meidän tapaamisen jälkeen. Mutta Suomessa Jenkki ei voi työllistyä omalla alallaan joten hän tulisi tänne työttömäksi maahanmuuttajaksi. Ei kovin houkuttelevaa? Mutta luulen että jos muut suunnitelmat pettää niin sitten harkitaan tätäkin vaihtoehtoa. Tiedän kumminki että Jenkki tykkää työstään hurjasti, joten ei olisi kovin kiva jos hän joutuisi uudelleenkouluttautumaan ja tekemään jotakin hommaa mistä ei niin tykkää. 

Muuten laajempiin tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu yhdessä asumisen lisäksi sitten jossain vaiheessa kihloihin meneminen, avioliitto ja lapset. Se peruskattaus! Kummatkin ollaan todella lapsirakkaita joten lapset on varma juttu joskus sitten. Tai ei tietenkään "varma", mutta siis varmasti niitä kuitenkin toivotaan.

Kaikki nämä asiat on vähintäänkin vuoden päässä, mutta kyllähän ne silti mietityttää. Varsinkin minua - ihmistä joka opettelee elämään hetkessä. Ensin nyt vaan ootan joulua ja Jenkin tuloa Suomeen, myöhemmin voi miettiä näitä juttuja lisää!

London calling

Lontoo + kantakalvon tulehdus = PALJON tuskaa! Siinäpä meidän viikonlopun yhtälö.

Jenkki tuli minua vastaan lentokentälle ja täytyy myöntää että oli ihan ihmeellistä nähdä taas :D Jotenkin kun sitä oli alkanut just taas tottumaan siihen että eletään erillään ja meidän kommunikaatio perustuu tietokoneeseen ja kännykkään. Se tunne kun kävelee siellä käytävää pitkin ja tietää että nurkan takana odottaa mies jota rakastaa ja jota on ikävöinyt hurjasti, on ihan uskomaton! Ottaa mahanpohjasta ja suorastaan oksettaa. Mutta hyvällä tavalla :D

Ajeltiin metrolla hotellille (joka oli uskomattoman hieno, ei olisi minulla ollut ikinä varaa tuommoisessa asua, että kiitos vaan Jenkin firma!) Lähdettiin sitten melkein heti kävelylle Baker Streetille ja Regent´s parkkiin. Se oli VIRHE. Nilkuttelin menemään ja alkuun se tuntui ihan siedettävältä. Puistossa sitten istuttiin hetkeksi alas ja sen jälkeen menetin liikkumiskyvyn. Jenkki pelasti ja kantoi minua reppuselässä sitten lähimmälle metropysäkille. Loppuloma oltiinkin sitten ihan vaan hotellilla lukuunottamatta yhtä ravintolareissua. Mikä ei kyllä haitannut, siellä viihdyttiin tosi hyvin. Ja eipä reissun tarkoitus ollukkaan se että kierrellään hirveästi nähtävyyksiä.

Tietty aika hurahti vaan ohitte ja sunnuntaiaamuna lähdettiin aikasten kentälle. Alunperin minun oli tarkotus jäädä vielä hotellille koska minun lento lähti vasta vähän myöhemmin, mutta jalka oli siinä kohtaa niin huonossa kunnossa että lähdin Jenkin mukana jo kentälle, en ois yksin saanu kinkkastua menemään :D 

MUTTA eipä jouduttu pitämään kentällä kovin lohduttomia läksiäisiä! Mehän siis juhlittiin lauantaina meidän omaa joulua, koska luonnollisesti ollaan joulu erillään (tai niinhän minä luulin) Jenkin perhe on nimittäin tänä vuonna päättänyt viettää erilaiset joulunpyhät, he lentää ulkomaille pariksi viikoksi heti joulun jälkeen. Jenkkiä ei tämä vaihtoehto kiinnostanut joten minä saankin itselleni hieman myöhäiseksi joululahjaksi Jenkin! Tietty lento oli siinä vaiheessa vielä varaamatta koska Jenkki halus varmistaa että asia on ok minulta. Nyt on kuitenkin lento varattuna ja pari päivää joulun jälkeen (toivottavasti lumiseen) Pohjois-Suomeen saapuu Jenkki.

Mun joululoma alkaa jo ensi viikolla ja menen vanhempieni luokse koko lomaksi. Sinne tulee myös muu lähisuku. Ja Jenkki sitten myöhemmin. Nyt enää pitää vaan kertoa tämä asia perheelle :D 

Mutta hei, nyt sairaslomailen tämän viikon jalkani kanssa ja olen muutamaa koulutuntia lukuunottamatta ihan kotosalla, niin kirjoitusehdotuksille olis nyt aika kivasti aikaa kun kouluhommatkin alkaa olla tälle vuotta purkissa! Eli jos jollain sellaisia on, niin kertokaahan ihmeessä :)

"Loma" lähestyy!

Heittomerkit koska sitä pikapikapyrähdystä ei voi aivan lomaksi kutsua. Jenkki menee Lontooseen aamulla, hoitaa työhommat ja minä saavun sinne illemmalla. Yhteistä aikaa on siis se yö, yksi päivä ja toinenkin yö. Jenkin kone lähtee Lontoosta pois heti aamulla, minun aamupäivästä. Mutta päästäänpä sentään näkemään, sehän se pääasia on!

Lontoo on minun aivan yksi lempipaikoista mutta tällä kertaa ei kyllä pahemmin nähtävyyksiä päästä katsomaan kun onnistuin jostain itselleni saamaan kantakalvontulehduksen (=törkeän kipeä jalkapohjan reuna) Ja minun pitäisi olla nyt lähiaikoina käytännössä levossa. Joten pitkiä kävelyreissuja ei ainakaan tule tehtyä :D Taidetaan enimmäkseen hengailla siis siinä hotellilla, Baker Streetin kyllä haluan nähdä kun olen fanaattinen Sherlock Holmes fani! Muuten olen täysin tyytyväinen hotellihuoneessa oleskeluun ja ihan vaan siihen että saadaan taas olla yhdessä. Ja hotellinkin pitäisi olla aika hieno, menee firman piikkiin! Isommat pomot jopa tietävät että minäkin asustan siellä huoneessa, mutta siltiki maksavat huvin, aika reilua porukkaa :)

Tämmöstä pikapäivitystä yritin rustailla kun tuosta kävijähommelista näkee että aika moni täällä käy aina kurkkimassa, reissun jälkeen sitten varmaankin kirjottelen enemmänkin :) Ihanaa joulukuuta kaikille! ♥