Nöyränä...

Suorastaan nolottaa tulla kirjottelemaan näin pitkän tauon jälkeen taas! Varsinkin kun juuri edellisessä postauksessa menin lupailemaan kirjoituksia... Noh, mitä tästä opimme, minä en IKINÄ saa lupailla mitään tähän blogiin liittyvää. Kovasti kyllä haluaisin juuri nyt luvata kirjoittavani, jospa vaan varovaisesti vihjaan että minulla olis AIKOMUS kirjoittaa jotakin EHKÄ lähiaikoina. Niin paljon kaikkea on tapahtunut etten tiedä mistä aloittaa!

Hiljaisuus johtuu siitä että onnistuin kadottamaan elintärkeän salasanalappuseni. Ja täytyy myöntää että kovin hanakasti en tämän paikan salasanaa jaksanut metsästääkkään... Pientä kyllästymistä oli ilmassa. Tai kyllästymistä ei taida olla oikea sana, puutumista kenties?

No nyt kuitenkin tilanne setvittynä ja salasanat paremmassa tallessa. Ihanasti oli jotkut jaksaneet kommentoidakin. Ja teille kommentoineille vielä erityisanteeksipyyntö! Vastaaminen nyt hiukka nimittäin viivästyi...
Ja sydämestä kirpas kun huomasin että yhäkin täällä käy päivittäin montakymmentä ihmistä kattomassa, vaikken ole mitään edes kirjoittanu. Ootte ihania!

Joku siellä jo kyseli että onko minulla aikomuksena jatkaa blogia. Vastauksena siihen ehdottoman epävarma KYLLÄ. Kovasti haluaisin kirjoitella teille useamminkin, meidän arki erillään ei vaan nyt niin hurjan jänskää ole. Saatika se arki yhdessäkään :D Kivempi kertoa vaan niistä ns isommista asioista.

Ja meidän arjesta puheenollen. Kesäsuunnitelmista joskus teille jo puhuinkin, no niinhän siinä kävi että suunnitelmat meni täysin roskikseen ja piti keksiä uudet tilalle. Kummankaan lomatilanne ei olekaan niin hyvä mitä luultiin. Mutta yhteistä aikaa saadaan vähän reilu kaksi viikkoa. Ja se aika vietetään (valitettavasti) Suomessa. Vien Jenkin ainakin mökille sääskien syötäväksi. Ja Suomen kesähän on oikeen kaunis, harrastetaan kotimaan matkailua. Tietty harmittaa kovasti että en vieläkään pääse Jenkkilään,mutta nyt eletään tän tilanteen kanssa. Sen syvemmin syihin kaivautumatta voin paljastaa että joudun suorittamaan jonkin verran opintoja kesällä aiemmasta onnettomuudesta johtuen. Joten kesääni ei jääkkään niin paljoa vapaa-aikaa. Helpompi Jenkin siis tulla tänne. 

Nyt iski tämmöinen hirmuinen kirjoitusvimma, mutta pakko laittaa yöunille että jaksaa huomenna aikaisen herätyksen. Haluan ehdottomasti kirjoittaa teille lisääkin kuulumisia koska kuitenkin meille on tapahtunut isojakin asioita. Minulla on Jenkkilän matka varattuna ja olenpa tässä välissä ehtinyt kertaalleen taas Jenkin (ja hänen lähisukua) tapaamaanki. Mutta niistä lisää myöhemmin!

Toivottavasti kaikki lukijat ei ole kokonaan kaikonneet. Oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää kaikille :) Syökää paljon jätskiä!