Vastauksia, vastauksia, vastauksia

"Jos Jenkki nyt kosisi, mitä vastaisit?"

En varmaan vastaisi mitään heti, järkyttyisin :D Hassultahan se tuntuisi etäsuhteessa olla kihloissa (tai ehkäpä juuri järkevältä) Tosi vähän aikaahan me ollaan oltu yhdessä (vaikka tunnettu ollaankin vuosia) mutta vastaisin silti kyllä. (Järkytyin itsekin omasta vastauksestani :D)

"Jos tulisit raskaaksi, mitä tekisitte?"

Raskaus ei kyllä tosiaankaan ole suunnitelmissa vielä aikoihin ja pidetään siitä kyllä huoli. Mutta jos jotenkin ihmeessä vahinko kävisi niin pitäisi vaan tiiviimmällä aikataululla muuttaa samaan maahan. Minähän en etäyksinhuoltajaksi ala :D Toivon mukaan kuitenki osataan huolehtia asioista ja ei vielä vähään aikaan meille vauvoja tupsahda...



"Sitten joskus jos naimisiin menette, kummassa maassa juhlitte?"

Vaikeita kysyt! Ei hajuakaan, ei olla asiaa mietitty. Varmaan kummassaki! Tai vähintään Suomessa kesällä, niin voidaan todistaa Jenkin tuttaville että Suomessa ei ole lunta 24/7.


"Ja tähän ei ole pakko vastata, mutta oletko Oulun seudulta kotoisin? Kirjoitustyyli välillä passais siihen :-)"

Käytän oikeuttani olla vastaamatta sen tarkemmin :D  Ei nyt aivan Oulusta, eikä aivan Oulun vierestäkään, mutta sen verran läheltä että murretta löytyy. Saanks mää nyt vappauttaa tän hillittömän Oulun murteen mikä koko ajan tunkee esille? ;)


"Kauanko teillä on päivittäin aikaa jutella? Kun kuitenkin on se niin iso aikaero..."

Tietty vaikeahan se on semmoinen yöunien/perustyöpäivän mittainen aikaero. Eli kun minä herään, Jenkki on juuri laittamassa nukkumaan. Jenkki herää, minä olen koulussa/töissä. Minä pääsen koulusta/töistä, Jenkki on töissä. Minä menen nukkumaan, Jenkki pääsee (hyvällä tuurilla) töistä. Jnejnejne. Aamuisin yleensä jutellaan, kumpikin tuhlaa siinä hetken yöunistaan. Ja päivän aikanakin vaihdellaan viestejä jatkuvasti. Riippuen vähän siitä olenko koulussa vai töissä ja siitä kuinka kiire päivä Jenkillä on. Mutta yönista kumpikin uhraa sen verran että pysytään päivät silti suht pirteinä :D Ja viikonloppuisin tietty jutellaan enemmän sitten ihan kuvan välityksellä. Kummallakin yleensä kone auki samalla kun hommailee välillä omiaankin. Yhtenäkin päivänä olin pitkään jo siivoillut ja imuroinut kun yhtäkkiä muistin että Jenkkihän se siellä vielä ruudun toisella puolella minua katselee, tai oikeastaan oli alkanut tekemään samalla työhommia :D

"Pelkäätkö uskottomuutta? Kummaltakaan?"

Haluaisin sanoa että en, mutta se olisi kyllä valhe. Tai juuri nyt en pelkää sinänsä uskottomuutta. Pelkään enemmän sitä että ajan myötä kyllästytään koko etäsuhdehommaan ja halutaan vaan kumppani joka on enemmän myös fyysisesti läsnä. Ei kumpikaan olla kovin mustasukkaisia ja haluan uskoa että jos tuollaisia "kyllästymisen" tunteita alkaa tulemaan niin puhutaan niistä avoimesti. Mielummin kun hypätään randomien kanssa sänkyyn. Ja tarkennan vielä että siis toisiimme kyllästymistä en vielä pelkää (mehän nähdäänkin niin harvoin :D) vaan enemmän tähän välimatkaan kyllästymistä.

"Puhuisitteko välillänne olevista tunteista jo rakkautena? Jossain tekstissä taisit sanan mainita."

Joo, kyllä niin puhutaan. Ollaan sanottu I love yout ja minä rakastan sinuat. Tavallaan kyllä ollaan osaksi rakastettu toisiamme jo ennen tapaamista. Mutta se oli erilaista rakkautta, enemmänkin sellaista rakkautta mitä tuntee hyvää ystävää kohtaan. 


"Pelkäätkö koskaan sitä, että jos/kun pystytte muuttamaan joskus yhteen, se arki toisen kanssa olisikin sitten ihan erilaista kuin olit kuvitellut, kun sitä ei tavallaan mitenkään pääse etukäteen "testaamaan"? Nythän kaikki tapaamisenne ovat yhtä vaaleanpunaista huumaa (niin kuin sen alussa tietty kuuluukin olla, mutta teidän tapauksessanne tilanne on silti vielä radikaalimpi)"

Pelkään! Koska me todellakin ainakin viime vierailu elettiin aika lailla kokonaan siinä vaaleanpunaisessa huumassa :D Mutta kyllä ennen yhteenmuuttamista haluan edes jonkun testausajan. Eli oltaisiin yhdessä vähintäänkin muutama kuukausi putkeen. En tiedä miten se onnistuu, mutta se on sen ajan murhe :D


"Tuleeko teille mistään erimielisyyksiä?"

Ei kunnolla vielä mistään. Pystytään aika suoraan sanomaan asioita ilman että toinen loukkaantuu. Enemmän on ollut kulttuurierimielisyyksiä. Small talkin tarpeellisuudesta jaksetaan aina vääntää kättä :D Ja yhtenä päivänä keskusteltiin pitkään siitä onko äidin vai isän paikka kotona pienen lapsen kanssa. Minun mielestä kun lapsen isäkin voi aivan hyvin (imetysajan) jälkeen jäädä vauvan kanssa kotiin, kun taas Jenkin mielestä se on ihan ihmeellinen ajatus. Mutta kuitenkin oli kuulemma niin hyvä tapa tuo isyysloma että ihan senkin vuoksi Jenkki olisi valmis harkitsemaan muuttoa tänne :D

"Montako lasta haluatte?"

Ei ole mitään tiettyä määrää sovittuna etukäteen :D Itse oisin tyytyväinen ainakin 2-4 lapseen. Pitää tiedustella asiaa Jenkiltä... //Edit Jenkki vastasi 3-5 lasta. Riita!


"Joko kerroit perheellesi Jenkin tulosta jouluna?"

Pakkohan se oli kertoa! :D Soitin äidille melkein heti kun tieto varmistui, oli asiasta tosi tohkeissaan.


"Miten lähipiirisi on suhtautunut asiaan tai jännitätkö erityisesti jonkun henkilön reaktiota asiaan?"

Hyvin ovat suhtautuneet! Enkkutaitoisiakin ovat suurin osa, joten kielimuuriakaan ei kovin ole. En sinänsä jännitä reaktiota, mutta jännitän kyllä siskon ja Jenkin ensitapaamista. He kun ei aiemmalla vierailulla ehtineet nähdä. Mutta hyvin sisko reagoi varmasti, ei siinä mitään!


"Mistä päin Amerikkaa Jenkki on kotoisin? 

Aloin miettimään että miksiköhän sitä aluetta kutsutaan :D On se Jenkki sen monesti sanonut mutta en nyt vaan muista. Mutta siis suurimman osan elämästään on asunut siinä Philadelphia-New York-akselilla. Eli itäähän se on.


"Oletteko seurustelleet aiemmin?"

Ollaan kumpikin. Kumpiki ollu toisen seurusteluaikana salaa hieman mustasukkanen. Mutta hieman vaan. Ja tosi salaisesti.