Jenkin reissu siis. Muuten homma on vasta aluillaan. Oli joo vähän dramaattinen otsikko :D
Fiilis just nyt on hyvin, hyvin huono. Märinäpäänsärky meneillään ja olen oikeastaan viettäny päivän sängyssä pötkötellen ja itteäni säälien. Tän päivän päätin antaa itselleni tämmöstä nyyhkis-aikaa ja huomenna sitte takaisin arkeen. Loppuviikko onkin koulua joka päivä 8-16 plus perjantaiksi pitää palauttaa essee jota en ole vielä edes alaittanut. Ja hommasin viikonlopuksi vielä kaksi työvuoroa. Pysyypä ajatukset muualla!
Onneksi minussa on kumminkin sen verran erakkoluonnetta että toisaalta nautin taas yksinolosta ja ihan omilla ehdoilla menemisestä. Joten kyllä tämä tästä piakkoin varmasti helpottaa! Tätä alkua vaikeuttaa se että en Jenkin kanssa pääse juttelemaan ennen kuin vasta huomenna koulun jälkeen. Nyt alkaakin sitten aivan erilainen "parisuhde", joka koostuu oikeastaan tietokoneella ja kännykällä roikkumisesta :D No mutta jos hyvin käy niin ensi kuussa Jenkki hoitaa työhomman Lontoossa, suunnitelmissa olisi tehdä siitä pidennetty viikonloppu ja minä lennän sinne niin vietetään yhdessä vähän joulua ennakkoon. Tällä viikolla vielä pitäs selvitä että onnistuuko tuo...
Olipa kerrassaan sekavaa juttua! :D Anteeksi! Nyt sitten en oikein tiedä mitä enää kirjoittaisin, mun "oikea" elämä kun on hurjan tylsää joten sillä en ala kyllä teitä vaivaamaan :D
Kirjottelet sitten kun tulee jotain mieleen :) Kiva, että perustit tän blogin niin teidän mielenkiintoista tarinaa voi seurata!
VastaaPoistaJoo, niin se pitää tehdä :)
PoistaEi sun tarvitse oikeasta elämästä kirjoittaa, eiköhän kaikki tajua että kun on tuollainen vaihe niin ei hirveästi tule juttua. Mutta ehkä voit joskus kirjoittaa mitä ja mistä juttelette koneella :). Tsemppiä, toivottavasti elämä voittaa ja paha mieli hellittää!
VastaaPoistaKiitos paljon! Ja tänään on jo yllättävän paljon parempi mieli, kyllä se taas tästä kunhan pääsee arkeen kiinni :)
PoistaMie voin niin samaistua!! ehkä saan tästä blogista vertaistukea omaan ahdinkoon.. olen nyt elänyt elokuusta asti etäsuhteessa, mutta nähdään kuitenki kerran kuussa joten mahdotonta tämä ei ole. mies asuu siis saksassa. tää epätoivo on vaan niin kamalaa! välillä sitä selittelee itelleen että tää on ihan jees ja välillä se onki helpompaa, mut suurimmaks osaks ihan kakkaa :(
VastaaPoistaSamaa oon just tässä eilen ja tänään tehny! Välillä tuntuu että jee kyllä tästä selvitään ja mukava elää itsekseen taas, mutta sitten aina iskee se harmitus ja ikävä :( Koetahan sinäki kestää! ♥
Poista