Hirvittää

Hirvittää nyt monta asiaa! Yksi niistä asioista on se että tätä blogia on nyt reilun vuorokauden aikana käyny kattomassa 2447 ihmistä! (Kyllä, se on nelinumeroinen numero, ei ollut edes kirjotusvirhe!) Mikä on ihan järjetön määrä! 

Toinen asia mikä hirvittää on tietty tulevaisuus, tuli tämmöinen kommentti ja nyt kun jäin taas lenkkileskeksi niin voisin tähän tässä vastata. Tämä liittyypi juuriki siihen tulevaisuuteen.

"voisitko kirjottaa teidän tulevaisuuden suunnitelmistä, mitkä sun mielestä tulee olemaan haastavimpia asioita jne? kiinnostaa kovasti koska olen itse tavallaan samassa tilanteessa. -A"

Toisaalta tuntuu ihan tyhmältä edes kirjottaa tästä. Me ollaan livenä nähty ensimmäisen kerran muutama PÄIVÄ sitten. Mutta siltiki tämä on semmoinen aihe mikä on puhututtanu meitä tuntikausien edestä ja puhututtaa varppina vastakin. Isoin haaste on tietty se välimatka. Ja se ettei voi olla fyysisesti läsnä toisen elämässä. Mikä tuntuu typerältä sanoa, tähänhän asti me ollaan eletty ihan (onnellista) elämää erossa toisistamme. Mutta eipä sillon vielä tiedetty mistä jäädään paitsi. Nytpäs tiedetään! :)

Ainakin alkuun ikävän tunnetta on aika vaikea edes käsitellä. Vaikka ikävään olenkin tottunu kun perhe ja parhaat ystävät asuvat kauempana, kuitenkin ihan ajomatkan päässä. Jenkki asuu vähän pidemmän ajomatkan päässä. Tai auto- ja lentokonematkan päässä. Tämän asian suhteen melkeinpä ainoa valonpilkahdus on se työmahdollisuus, Jenkki alkaisi hoitamaan heidän firman Euroopankomennuksensa. Eurooppakeikat ei ole siellä nimittäin tosiaankaan suosittuja, niihin kun kuuluu kaksi pitkää lentoa, kokouksia ja muuta hyörinää, kaikki tiiivistettynä muutamaan päivään :D Mutta niiden avulla me päästäisiin halvemmalla, firma kun maksaa lennot. Ja minun lennot täältä muihin Euroopan maihin ei ole niin hurjan kalliita... Vaikka Jenkki onkin minua hyvätuloisempi (duh, olen opiskelija) niin silti vuokrat on siellä sen verran huimia summia ettei palkasta tosiaankaan jää ylitte sen vertaa että niillä rahoilla tänne kovin usein lentelisi. Ja myös aika on ongelma, en pysty kovin usein olemaan niin pitkää pätkää koulusta pois että ehtisin siinä ajassa lennellä ympäri maailmaa.

Minun muuttamisestani sinne on puhuttu, mutta se on vielä sen verran kaukainen asia että siitä ei kannata vielä alkaa murehtimaan. Jenkin muuttaminen tänne ois tietty myöskin mahdollista, mutta töitä hän ei täältä omalta alaltaan saa. Hänen omaa alaansa kun ei Suomessa ole olemassakaan :D Hiukkasen olisi tympeää muuttaa Suomeen työttömäksi.

Just nyt tulevaisuus tuntuu siltä että pakko meidän on jotenki pystyä tätä suhdetta jatkamaan. Täytyy vaan enää keksiä ne parhaat keinot! :)

ps. Yhäkin painotan sitä että oon hurjan huono keksimään aiheita mistä kirjoittaa! Joten laittakaa kysymyksiä ja ehdotuksia tuonne kommentteihin jos vaan semmosia sattuu mieleen juolahtamaan :)